Hetket


Ne pienet arkiset hetket, mitä ei koskaan siinä tilanteessa osaa arvostaa tarpeeksi. Ne hetket, jotka myöhemmin tulevat mieleen ja joita muistelee kaiholla. Ne on niitä hetkiä, jotka palaavat mieleen vuosienkin päästä. Ne toistuvat asiat, joita tekee jonain ajanjaksona päivittäin ja joista jää jäljelle muistikuvat, mitä myöhemmin kaivelee mielestään.





Mä pidän niistä talvisista aamuhetkistä, kun menen yövuoron jälkeen kotiin. T on jo lähtenyt töihin. Pissatan koirat lumisateessa, saatan ehkä jopa lähteä lenkille jos päivällä ei tarvitse herätä aikaisin. Ruokin kissat ja koirat ja silittelen niitä hetken, ehkä leikitän vähän kissoja että ne antaisivat mun nukkua eivätkä riehuisi kovin paljon. Kömmin peiton alle ja pääsen vihdoin nukkumaan. Kesällä yövuorojen jälkeen kotiutuessa oman hohtonsa tuo kirkkaasti paistava aurinko ja aamukaste.










Oon aina rakastanut lenkkeillä lumisateessa peltoteillä. Kun maailma on hiljaa ja kuuluu vain koirien läähätys ja lumen narina mun askelten alla. Rakastan myös metsälenkkejä minä tahansa vuoden aikana mun tutussa lenkkimetsässä. Siellä on oma tunnelmansa aamuisin, päivisin ja illan koittaessa. Jos olisi olemassa haltijoita, ne kömpisivät juuri tuosta metsästä hämärän tullessa. Ne ihanat hetket yöllä lenkkeillessä kuun kimmeltäessä lumisilla pelloilla ja näyttäessä tietä. Koirien ollessa mukana ei tarvitse pelätä.















Muistelen usein sitä tunnetta, kun odottaa lomalennon lähtöä, tai sitä, kun astuu lentokoneesta ulos ja kuuma ilma löyhähtää vasten kasvoja. Sitä painotonta oloa aaltojen armoilla meressä kelluessa ja auringon heitellessä lämpimiä säteitään. Kävelyjä auringonlaskussa meren rannassa. Myös sitä hetkeä, kun tulee lomalta takaisin kotiin ja saa eläinlauman kainaloonsa. 












Niitä hetkiä, kun ajaa yksin autolla pitkää matkaa ja radiosta tulee suosikkikappale, eikä kukaan kuule kuinka lujaa laulat sitä mukana. Sitä tunnetta kun ajellaan T:n kanssa jonnekin ja jutellaan ja nauretaan. Niitä kiireettömiä hetkiä käperrytään yhdessä sohvalle ja katsotaan joku hyvä elokuva. Kun makoillaan sängyssä vierekkäin ja nauretaan niin että kyyneleet valuu silmistä. 










Usein on ikävä eri ystävien kanssa eri elämänvaiheissa vietettyjä hetkiä, jolloin oli selvää, että nähdään joka päivä. Kun istuttiin yhdessä kuumalla terassilla porukalla nauramassa. Tai kun lojuttiin yömyöhälle juttelemassa, toinen sängyllä ja toinen sohvalla. Juhlittiin uutta vuotta vuokramökeillä rakettien paukkuessa. Ajeltiin joka ilta kaupungilla jännittäen riittääkö bensa koko illaksi ja tietämättä kehen tutustuisimme tänään. Kun pelattiin korttia koko päivä, tai kuunneltiin samaa laulua repeatilla sängyllä maaten ja pojista haaveillen. 










Niitä hetkiä kun paketoin lahjoja joulua varten, tai juon glögiä villasukat jalassa joululauluja kuunnellen. Sitä jouluaamua ruokia keitellessä ja suklaita napostellessa. Sitä hämyisää jouluiltaa anoppilassa, kun kaikilla on vatsat pullollaan ja tunnelma on mukavan rento. 





Ne on niitä hetkiä, mistä se elämän onni syntyy. Pienistä hetkistä elämän varrelta, jokaisessa elämän vaiheessa on omat hyvät hetkensä ja menneistä hetkistä syntyy parhaat muistot. 










[kuva täältä]





Luodaan lisää ikimuistoisia hetkiä ja muistellaan jo menneitä. Aion nauttia jälleen huomenna aamulla yövuoron jälkeisestä kotiintulosta, vaikkei meillä vielä lunta olekaan. Mukavaa maanantaita sinulle!

5 kommenttia

aNNa kirjoitti...

Ihania ajatuksia <3 Tuollaisia hetkiä täytyis enemmän muistella niiden kanssa ketkä ollut saman kokemassa :)

Miia kirjoitti...

aNNa, no sanos muuta :) Eilen just muisteltiinkin kaverin kanssa, kun sain sen syömään elämänsä ensimmäiset ranskalaiset sulatejuustolla :D

Kirsi kirjoitti...

Montakohan sä oot käännyttäny sulkkuranuihin? :D Kuulosti munkin korvaan alkuun niin villiltä arvalta, että oli kevyet ennakkoluulot.. ;)
Mutta tosiaan ne pienet jutut on usein niitä suurimpia ♡
Iltalenkit koirien kanssa lumisateessa, kun ketään ei oo mailla halmeilla, ah! :)
Lunta ja pikku pakkasia odotellessa :)

Miia kirjoitti...

Kirsi, en tiiä :D En ny ehkä kauheen montaa :D Joo, ei malttais kyllä odottaa lumeja!

Anonyymi kirjoitti...

En sua milloinkaan...

-Memmi