Jännittävää Halloweenia kaikille!












Ps. Vinkin näihin superpelottaviin kynttilöihin sain Suklaamarenki-blogista :)

Lisää Milanoa..paaaaljon tekstiä.

Josko sitten jonkun sortin kertomusta :) Oon nyt töissä (:D) joten valitettavasti kuvia ei tule, mutta niitä voitte katsella sitten alla olevasta postauksesta. Tässä siis tiedossa paljon tekstiä.


Olimme Vantaalla Rantasipi airport-hotellissa yötä ennen lähtöä, kun koneemme lähti klo 6.30. Oletin, että saamme auton jättää sinne loman ajaksi, mutta aamulla T:n kysyessä asiasta, vastaanottovirkailija sanoikin parkkipaikkojen olevan täynnä. Jouduimme siinä aamun kiireessä viemään auton vielä lentoparkkiin. Sieltä kovalla hopulla sutkuteltiin linja-autolla terminaali kakkoseen. Siis väärään terminaaliin. Lufthansa lentelee terminaali ykkösestä. Soiteltiin siinä veljelleni ja heillä oli ongelmia parkkikuitin kanssa. Kipitettiin T:n kanssa vauhdikkaasti piiiiitkiä käytäviä HKI-Vantaalla, vaikka ei meillä kiire ollutkaan. Kello ei ollut vielä viittäkään, mutta mieluummin liian ajoissa kuin myöhässä :)


Pääsimme lopulta oikeaan terminaaliin ja veljeni perheineen siellä jo takkusi check in-koneen kanssa. He eivät saaneet tarpeeksi lippuja. Checkattiin itsemme lennolle viereisellä koneella ja saimme vielä viereiset paikat. Veljeni perhekin istui aika lähellä. Lopulta loppukin matkaseurue sai apua joltain virkailijalta ja liput kuntoon.


Meillä oli koneenvaihto Münchenissä, vaihtoaikaa 40min. Kysyin etukäteen Lufthansalta, että luuleeko ne, että laukutkin ehtii samaan kyytiin ja vastauksessa vakuuteltiin että kyllä kyllä. Juoksimme Münchenissä varmaan kilometrin matkan portilta toiselle ja kerkesimme juuri ja juuri koneeseen. Meitä kuuluteltiin jo. Münchenistä Milano Malpensaan lensikin Air Dolomiti, joka operoi Lufthansan lennon. Ihan kiva kone oli (Embraer 195). Koneesta oli upeat maisemat (ks. kuvat alla) eikä maltettu nukkua yhtään.


Malpensan lentokentällä todettiin, että laukut eivät tulleet. Onneksi olin kaiken varalta pakannut käsimatkatavaroihin meikit, suihkutavarat ja vaihtovaatteita. Lost and Foundissa virkailija kertoi laukkujen tulevan seuraavalla koneella ja saapuvan hotellillemme Lufthansan kustannuksella n. klo 14. Ok. Lähdimme linja-autolla Milanon keskustaan (oli n. tunnin matka), jossa kävimme syömässä meluisassa ja kiireisessä ravintolassa keskusrautatieaseman lähellä. Ruoka oli hyvää. Kävelimme jonkin matkaa aseman lähellä ja veljeni parempi puolisko H löysi siitä jo kenkiä ja jotain muuta ostettavaa.


Menimme hotellille ja suihkuun joskus klo 16-17. Taksikuski ei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä hotellista, eikä ilmeisesti kadustakaan.. Murahteli jotain kun yritin matkalipusta näyttää osoitetta. Ajoimme hulppealla Fiiatilla, jota oli korjailtu mm. mustekaloilla ja erinäisillä patenteilla. Laukut eivät olleet tulleet. Soitin hieman ennen klo 18 uudelleen Lost and Foundiin, virkailija vakuutteli laukkujen tulevan tunnin sisällä. Olimme veljeni perheen kanssa eri hotellissa, meillä oli Hotelli Raffaello ja he olivat Radisson Blue hotellissa. Sovimme, että he pyytävät hotellin vastaanotosta karttaa ja suunnistavat meidän hotellille, mistä lähtisimme kiertelemään ympäristöä. Parin tunnin kuluttua he olivat hukassa ja me yritimme ohjeistaa heitä hotellille päin, vaikka ei ollut mitään hajua mistä suunnasta he tulisivat ja kuinka kaukana he ovat. Lopulta he kuitenkin pääsivät perille ja kiertelimme loppuillan hotellimme ympäristöä ja kävimme syömässä. Haimme Billa-nimisestä kaupasta lisää suihkutarvikkeita ja ruokaa hotellille.
Hotellin lähellä ei ollut kuin kaksi ravintolaa ja kävimme toisessa niistä. Otin spagetti alla carbonaraa. Spagetit olivat raakoja ja veljeltäni laskutettiin lopulta neljä ruokaa, vaikka syöjiä oli kolme. Harmillisesti tämä huomattiin vasta hotellilla. Menimme klo 22-23 takaisin hotellille, eikä laukkuja vieläkään ollut tuotu. Hotellin vastaanottovirkailija sanoi niiden usein tulevan yön aikana.


Aamulla aamupalan jälkeen menimme katsomaan, olisiko laukku jo saapunut ja voi sitä riemua kun näimme sen punaisen rotjakkeen hotellin tiskin nurkassa. T intoili että saa suihkun jälkeen vaihtaa jopa puhtaat vaatteet! (En siis ollut pakannut hänen vaatteitaan käsimatkatavaroihin, kun hän pakkasi itse omat vaatteensa :D) Hotellihuoneessa totesimme, että laukun numerokoodi on vaihdettu. Emme siis saaneet laukkua auki. T menetti jo hermonsa ja meni (kylmään) suihkuun. Lämmintä vettäkään ei tullut. Soittelin Lost and Foundiin ja vihdoin joku vastasi. Kerroin asiani ja virkailija pahoitteli kovasti ja sanoi, että joillain kuriireista ja työntekijöistä on tapana piruuttain tehdä tällaista. Siis mitä??!! Virkailija käski rikkoa lukon ja laittaa Lufthansalle korvauspyyntöä. Räpläsin lukkoa ja kokeilin erilaisia yhdistelmiä. Lopulta vahingossa keksin oikean yhdistelmän, yhtä numeroa oli vaihdettu. En voi käsittää tällaista toimintaa.. No onneksi ei kuitenkaan tarvinnut uutta laukkua alkaa rikkomaan. Kävimme katsomassa Duomon katedraalia ja loppupäivä kierreltiinkin shoppaillessa Via Torinolla ja Corso Genovalla. Ferrarikauppakin tuli koettua. Monet pöydistä maksoivat, joten ei hirveästi istuskeltu missään. Illalla kävimme toisessa hotellin läheisessä ravintolassa ja ruoka oli todella hyvää.


Lauantaina lähdimme aamulla keskusrautatieasemalle. Söimme gelatoa (nam!) ja kiertelimme ympäriinsä. Löysimmekin kaikenlaista kivaa ostettavaa ja pian oli kädet täynnä pusseja. Satuimme törmäämään toriin, joka oli ihan omanlaisensa kokemus. Sieltä löytyi ihan kaikkea! Shoppailun jälkeen oli tarkoitus mennä suoraan Castello Sforzescoon, mutta emme viitsineet kaikkia ostoksia raahata sinne, joten veimme ne veljeni hotelliin ja päätimme kokeilla mennä metrolla. Metromatka onnistuikin hyvin ja pääsimme oikealle pysäkille. Kaikilla alkoi olla jo nälkä, aamupalasta oli aikaa..Kiersimme kuitenkin linnalla hetken ja päätimme etsiä siitä ympäristöstä ravintolaa. No ei löytynyt. Kaikki ravintolat mitä löytyi, aukesivat vasta tunnin-parin päästä. Satuimme törmäämään akvaarioon ja päätimme kurkata sisälle. Oli kiva kokemus, mutta olimme entistä nälkäisempiä, kun meidät ajettiin ulos akvaarion sulkemisaikaan 17.30.


Päätimme mennä metrolla Naviglioon, olin netistä bongaillut kuvia siitä ja jossain luki "Erilainen Milano. Kanavan varrella putiikkeja, ravintoloita, taidegallerioita jne." Osasimme jälleen suoraan perille, täähän oli helppoa! Jalat alkoivat olla jo aika kipeät kaikilla ja halusimme nopeasti löytää ravintolan ja ruokaa. Kanava olikin tyhjätty, ei vettä missään. Lähdimme aluksi väärään suuntaan kanavan vartta ja jouduimme kääntyä takaisin. Kyselimme useista ravintoloista, ovatko he auki, mutta ei mikään ollut. Hermoja alkoi kiristää. Lopulta pitkän etsimisen jälkeen löysimme ravintolan, joka sanoi aukeavansa 20minuutin kuluttua. Ihanaa! Lupasimme odotella pihalla ja saimmekin istua ja juoda siinä ulkona. Viimein pääsimme syömään :) Ruoat eivät ihan olleet sitä mitä tilasimme, mutta hyvää oli. Olimmehan etsineet ruokapaikkaa kuutisen tuntia. Sitten vielä metrolla takaisin hotellille ja suht ajoissa nukkumaan, kun herätys oli 03.00.


Takaisin tullessa kaikki sujuikin suht hyvin. Olimme sopineet tilataksin hakemaan meidät klo 3.45 ja se tulikin ajallaan. Malpensassa meillä ei toiminut checkauskone, mutta saimme sen toimimaan toisella yrittämällä. Nukuin koko lennon ja heräsin laskeuduttaessa Frankfurtiin. Frankfurtissa oli yli tunti aikaa vaihtaa konetta ja ehdimmekin hyvin. Ainut huono asia oli, että jouduimme jokainen erikseen istumaan Frankfurtista Suomeen. Itse istuin hieltä haisevan miehen vieressä ja päätin nukkua. Onneksi sainkin nukuttua melkein koko matkan. sen jälkeen vielä pitkä 4,5h matka kotiin.


Äitini oli meillä koiria hoitamassa ja oli siivonnut koko talon ja tehnyt ruokaa. Olipa ihana tulla kotiin! Koirat olivat niin innoissaan etteivät oikeen tienneet, mihin olisi hypännyt. Häntä heilutti koiraa niin sanoakseni. Oli todella mukava reissu kaikkien kömmähdysten jälkeen ja todella opettavainen :) Kyllä sitä vaan pärjää vaikka missä, kunhan kysyy apua kun sitä tarvitsee ja kunhan jonkun verran osaa englantia. Italialaiset puhuivat yllättävän huonosti englantia, monet sekoittivat sitä italian kanssa ja piti olla tarkkana bongatakseen sieltä sen THE SANAN ollakseen kärryillä mistä puhutaan.


Semmoista tänään! Nyt saakin alkaa odotella joulua ;) Joko teitä jouluttaa?

MILANO

Tässä suht pikainen kuvapostaus. Kirjoittelen huomenna lisää, kun kohta pitäs nukkumaan mennä, että jaksaa aamulla nousta :) Valitettavasti kuvat on sekalaisessa järjestyksessä; lisään ne siinä järjestyksessä, missä nimesin kuvat kun pienentelin niitä.. Yritän vähän selittää kuvien alla mistä kuva on otettu :) Sain kuin sainkin vähän järjesteltyä kuvia :)






 Meillä oli koneen vaihto Münchenissä ja siitä jatkettiin Air Dolomitilla Malpensaan, joka on noin tunnin matkan päässä Milanosta.




Ei kyllä malttanut noita maisemia ohittaa nukkumalla, vaikka väsy olikin :)




..mun ymmärtääkseni kyseessä on Alpit, korjatkoon joku jos oon väärässä :) Maantiedosta en mitään enää muista.




Upeita maisemia Air Dolomitin ikkunasta..




Central Stazioni eli keskusrautatieasema




Duomon katedraali oli huikee kokemus!




Duomoa sisältä.. ei sitä kuvista tajuakaan, kuinka valtava se oli.




Duomoa




Duomoa ulkoa




Duomon katolta :)




Oli upeat maisemat, tunsi itsensä aika pieneksi. Eräällä meistä oli korkeanpaikankammo, mutta hänkin pääsi ylös asti :)




Duomon aarteita




Tää on jotenkin huimausta aiheuttava kuva :D




Duomon edessä oleva patsas




Duomoa sisältä




Tämä kuva on vielä Duomon sisältä




Gelato nocciola, mun herkku! Rakastuin tuohon makuun jo 15-vuotiaana, kun kävin ensimmäisen kerran Italiassa, Cattolicassa.




Hedelmien myyjiä oli vähän joka nurkassa :)




Akvaarion löysimme sattumalta ja sisäänpääsymaksua ei ilmeisesti ollut, ainakaan kukaan ei meiltä kysynyt mitään eikä missään näkynyt rahastuspistettä. Nämä kalat olivat pihalla suihkulähteessä :)










Melko isoja kaloja oli..






...ja upean värisiä..




 Tämä kuva on myöskin akvaariosta, jossa kävimme viimeisenä päivänä.




Matkaseurue Castello Sforzescon edessä




Castello Sforzesco




Castello Sforzesco




Naviglion "kanava", jossa kävimme viimeisenä iltana. Vettä ei kyllä nähty, eikä meinattu löytää ruokapaikkaa sitten millään! Joka ikinen ravintola jossa kävimme (linnan lähettyvillä sekä Navigliossa) oli kiinni, aukesi joskus 2h päästä tai muuta vastaavaa.. Jalat alkoi olla jo puhki 9h kävelyn jäljiltä ja nälkä kurni aamupalan jälkeen..




Kivoja kavereita parvekkeella




Luin etukäteen, että lauantaina oli toripäivä, mutta emme muistaneet toria etsiskellä, vaan törmäsimme siihen vahingossa..




T:n mielestä kyseessä oli maanpäällinen h*lvetti.. Ihmisiä oli kuin linnan juhlissa, ei meinannut eteenpäin päästä :) Myytävänä oli hedelmiä, kalaa, vaatteita, leluja, verhoja, lakanoita, yöpaitoja, matkalaukkuja... Ihan kaikkea!


Lisää kuvia saatte varmasti myöhemmin ja yritän laittaa niitä paremmassa järjestyksessä. Tässä kuitenkin jonkinlaisia alkupaloja :)




Reissu oli mukava kaikkine kömmähdyksineen, joista siis huomenna lisää! Hyvää yötä ja viikonalkua kaikille :)

Nyt se päivä on...

...kun lähdetään kohti Vantaata. Teen vähän vajaan työpäivän, lähden 12 aikaan töistä, että ehdin kaiken. Kotona pitäisi vielä imuroida ja pestä lattiat, käydä koirien kanssa lenkillä, viedä auto huoltoon, käydä suihkussa, pakata loppuun... Miten sitä tavaraa vaan kertyy noinkin lyhyelle reissulle? Lista oli ainakin 20cm pitkä :D Mieskin ensin naureskeli, että millaisen listan taas sait aikaiseksi, mutta eipähän tuokaan keksinyt siitä mitään poistettavaa. Huomenna klo 6.55 koneemme nousee kohti Munchenia, siellä vaihto ja Milanossa ollaan 10.15.


Toivottavasti ei satu terrori-iskua Saksaan.. :P Aioin teille vielä laittaa kuvia maalämpöpumpusta ja jostain muustakin aioin postata, mutta en oo yksinkertaisesti ehtinyt! Äitini ja veljeni tulee meille koiria hoitamaan ja oon yrittänyt siivoilla valmiiksi. Maanantaina pesin jääkaapin ja mikron, pyyhin pölyt, pesin vessan yms.. Eilen siivosin kaikki kuiva-aine-kaapit ja huhhuh, kun sai heittää tavaraa roskiin! Kyllä nyt on tilaa :D


Suklaamarenki laittoi arvonnan käyntiin, käykäähän osallistumassa täällä. Palkintona Kelly Hoppenin kirjoittama Sisustajan koti-kirja! Lisäksi virkattu sydän, soijakynttilä sekä pesulahenkarista tehty pidike lahjanaruille.


Tähän muutama Milanon fiilistelykuva vielä:




Milano Naviglio




Comojärvi




Gardajärvi




Hotelli Raffaello


Ensi kerralla tiedossa onkin luultavasti matkapostaus Milanosta :) Ihanaa viikkoa teille kaikille!

Ensilumi

Voi että mä odotan jo ensilumea! Vaikka ehdinkin sitten talven mittaan useita kertoja manailla lumitöitä, auton harjaamista, liukkautta yms, on se ensilumi vaan aina yhtä ihana! Ja kyllähän talvella pitää lunta olla!


Kaivelin netistä kauniita lumikuvia (pahoittelut, ettei oo itseotettuja)


















[kuvan alkuperäiseen osoitteeseen pääset painamalla kuvaa. Jos löysit oman kuvasi täältä ja pahoitit mielesi, ilmoitathan minulle niin poistan sen.]


Talvella on niin kaunista! Niinkuin kesällä, keväällä ja syksylläkin... Jokaisessa vuodenajassa on omat ihanuutensa.


Pitäisi vielä tänään ehtiä haravoida, laittaa terassi talviteloille sekä miehen pitäisi eristää maalämpöpumpun putki kunnolla. Ehkä leikellä vielä joitain pensaita ja istuttaa kukkasipuleita kevääksi.
Maalämpökin toimii jo! On itseasiassa toiminut muutaman viikon :) Voin laitella teille kuvia siitä putkihässäkästä, mikä saatiin entisten rappusten paikalle aikaiseksi. Mitään ongelmaa ei oo ollut ja hyvin on lämmittänyt tupaa :) Lämpökin on ihan erilaista, kuin sähköpattereista tuleva lämpö. Vähän niinkuin olisi pumpulissa. Ei oo niin kuivaa, kuin sähköpatterien antama lämpö, eikä niin epätasaista.


Saa nähdä kuinka sitten kylmimmillä talvikeleillä :) Ihana nähdä, kuinka koirat taas sekoavat lumesta :) Vaikka sitä ei tällä viikolla tulisikaan, odottelen jo innokkaasti, että päästäisiin näistä kurakeleistä. Forecan mukaan Seinäjoella ei ainakaan sada lunta.


Nyt olen nautiskellut kynttilöistä ja takkatulesta. Katsottiin eilen se Reindeerspotting, oli aika kamala.. Tai sellaistahan se huumeidenkäyttäjien elämä varmasti on.




Sen jälkeen piristyksenä katsottiin Kick-Ass. Oli ihan ok :) Tietysti siinä välissä ehdin katsella BB Talk Shown.





Nyt toivottelen teille hyvää maanantain jatkoa!

Pohdintaa

Kaunispienielämän Anne sai mutkin mietiskelemään asioita. Oon usein ihmetellyt, kuinka ihmiset ovat niin tuomitsevia. Eivätkö he ymmärrä olevansa? Todella moni ihminen ei ymmärrä kuin oman kapean katsantokantansa ja tuomitsee muiden valintoja tai päätöksiä. Usein ihmiset eivät ymmärrä, että kaikki eivät välttämättä halua samoja asioita, mitä he itse haluavat. En välillä itsekään ymmärrä, mutta pyrin ymmärtämään. Sanotaan vaikka, että en ymmärrä kun ihmiset ottavat lemmikiksi käärmeitä tai hämähäkkejä. En itse voisi koskaan sellaista ottaa, mutta ymmärrän kuitenkin, että joku saattaa sellaisen haluta.


Muistan toki itsekin kun Vilin otin.. Puhuin koirista silmät ja suut täyteen ihan kaikille ja yritin varmasti suositella jokaista ottamaan koiran. Se oli ehkä suurimmaksi osaksi sitä, että halusi, että muutkin pääsevät osalliseksi samasta tunteesta mikä itsellä on. En kuitenkaan silloinkaan arvostellut ihmisiä, jotka eivät koiraa halunneet ottaa, tai jotka eivät koirista pitäneet.


Anne oli kirjoittanut, kuinka hän leikkikenttäkuvia lisättyään saa kommentteja että lapset varmaan nukkuvatkin leikkipuistossa.. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Onko tuollainen kommentointi vaan sitä, että halutaan aiheuttaa pahaa oloa, kateellisuutta vai omaa kapeakatseisuutta? Ei kai hyvänen aika ihminen tänne koko elämäänsä kuvaa, vieraiden ihmisten nähtäväksi. Luulen, että se on paljolti kateellisuutta, kun Annella on aikaa ja halua lastensa kanssa touhuta ja leikkiä.


Usein itsekin havahdun jonkun kanssa jutellessani johonkin hänen sanomaansa. Ihmiset arvostelevat niin helposti toisten päätöksiä, joita eivät itse ymmärrä. Tietysti sitä tulee varmasti tehtyä itsekin, en sitä kiellä. Tai vaihtoehtoisesti käy niin, että arvosteleva ihminen on tehnyt ihan samalla tavoin ja kun joku toinen tekee saman ratkaisun, tai ajautuu samaan tilanteeseen, häntä aletaan nälviä. En ymmärrä tällaista. Olen useamman kerran itse mennyt ihan sanattomaksi, kun en ymmärrä miten näin voi sanoa.
 Anne myöskin kirjoitti että "Kaikkihan me osaamme tuomita toisia, ja se on äärettömän helppoa.", kuinka totta se onkaan. Usein tietysti arvostellaan "leikillään", mutta eihän arvostelun kohde sitä tiedä. Itsekin tulee arvosteltua ihan liian paljon ihmisiä, eipä se oma elämäkään täydellinen ole. Yritän lopettaa sen. Tai ainakin arvostella vain sellaisia ihmisiä jotka sen ansaitsevat :D


Tietenkään en myöskään pidä siitä, että ystäviäni arvostellaan. Harvat tuttuni/kaverini/ystäväni tuntevat toisiaan kunnolla ja mielestäni silloin ei ole varaa arvostella heidän valintojaan tai mielipiteitään. Sitten ihmetellään, kun sanon asiasta. Ystäväni onneksi harvemmin ketään arvostelevatkaan.


Usein sitten tartutaan siihen, jos joku kehtaa arvostella MINUN elämääni, vaikka arvostelija tekisi itse ihan samaa. Miksemme voisi tehdä omaa juttuamme ja elää omaa elämäämme ja antaa muiden tehdä samoin? Tässä olisi varmaan ihan kaikille miettimisen paikka. Ei sitä voi koskaan tietää, miksi toinen päätyy tiettyyn ratkaisuun tai on tiettyä mieltä asioista. Itse ainakin haluaisin oppia avoimemmaksi ja jättää arvostelun vähemmälle. Kaikki ovat kuitenkin erilaisia ja hyvä niin.


Kuulostaapa jotenkin tekopyhältä. En itsekään todellakaan ole täydellinen ja varmasti arvostelen ihmisiä jopa huomaamattani ja puhun asioista, mitkä mulle ei kuulu, mutta yritän parantaa tapani. Joskus tietysti on pakko purkaa mieltään ja siihen saattaa liittyä monikin asia. Uskon kuitenkin, että olen pystynyt vähentämään ihmisten tuomitsemista ja osaan myös katsoa asiaa toiselta kantilta.

Tänään

en aio tehdä mitään. Tai en ainakaan mene minnekään enkä jaksa nähdä ketään. Vain




rentoutua Nora Robertsin seurassa,






lenkkeillä koirien kanssa,


[kuvat weheartit.com]


 
ehkä hieman haravoida..






mahdollisesti saunoa ja




nautiskella kynttilöistä.


Asiaanhan ei vaikuta se,
... että autostani hajosi akku tuossa viikonloppuna ja tulin mieheni kyydillä töihin, joten joudun olla tunnin ylitöissä
...että kaupassa pitää käydä
... ja hakemassa uusi akku
...ja postissa hakemassa eräs Partylitepaketti, minkä huusin huutonetistä
...että ruokaakin pitäisi tehdä..


Ei taida taas aika riittää kaikkeen, pimeäkin tulee jo niin aikaisin.
Viikonloppu meni juhlistaessa, perjantaina juhlistettiin ystäväpariskunnan 10v päivää käymällä Amarillossa syömässä ja sen jälkeen baareilemassa. Miehet eivät jaksaneet loppuun asti, mutta me pidettiin ystäväni kanssa naisten kunniaa yllä ja oltiin pilkkuun saakka :)


Lauantaina olin kuskina ja tein T:lle kakkua. Kävin toisen ystäväni kanssa paikallisessa, mutta yhden päivän juominen riitti ja meninkin kiltisti kotiin yhden siiderin jälkeen. Sunnuntaina kävimme ensin juhlistamassa T:n mummoa ja illalla meille tuli kahvittelijoita. Eiliseksikin vielä riitti vieraita. Oon varmaan saanut yliannostuksen ihmisistä, kun on sellainen olo, että tekisi mieli erakoitua johonkin. Välillä aina tulee sellainen tarve. Varmasti asiaan vaikuttaa työstressi sun muutkin, mutta oon mä kyllä aina ollut sellainen, että tarvin sitä omaa aikaa. Viihdyn ihan yksiksenikin. 


Eilen nautin niin kovasti lenkistä, kun kävelin pimeällä tiellä, koirien kanssa kolmestaan, enkä nähnyt kuin metrin eteeni. Yläpuolella tähtitaivas eikä mitään ääniä kuulunut mistään, korkeintaan vähän heinät heiluivat tuulessa ja kengät rahisivat. Siinä kyllä mieli lepäsi. Ei ainuttakaan ajatusta pyörinyt päässä.


Ei kyllä pyöri nytkään vähien yöunien vuoksi, joten taidan mennä käymään kahvilla. Kivaa tiistaita kaikille!