Featured Slider

Mun tarina - Miksi muutin ulkomaille

Blogi on ollut päivittämättä pitkän aikaa. Lähinnä siitä syystä, että en oikein tiedä miten syvällisesti haluan asioita täällä jakaa ja mitä kaikkea kertoa. 



Nyt kuitenkin törmäsin Facebookissa minun tarinani-postauksiin ja ajattelin, että voisihan sitä jakaa myös oma muuttotarinan.


Naimisissa ollessamme puhuimme usein, että jossain vaiheessa muutetaan ulkomaille. Lähinnä mietittiin, että sen jälkeen kun koiria ei enää ole kun ei haluttu vanhoja koiria laittaa lentokoneeseen kaikkien kuulemieni kauhujuttujen jälkeen. 


Isä kuoli yllättäen 59-vuotiaana ja kuukausi siitä kuoli Vili. Siinä seuraavan syksyn aikana aloin ajatella entistä vahvemmin omaa itseäni ja olenko onnellinen siellä missä nyt olen. Eihän mulla asiat huonosti olleet lainkaan, mutta ehkä tajusin selkeämmin, että elämä ei kestä loputtomiin ja jos haluaa jotain niin sen eteen täytyy toimia tai huomaa, että vuodet vain vierii ohi eikä mitään tapahdu. T perusti yrityksen ja tiesin, että ulkomaille muutto siirtyy ja siirtyy ja mahdollisesti jää unholaan. Irtisanouduin töistä kun olin sairaana jatkuvasti ja töissä oli sisäilmaongelmia. Puhuttiin avioerosta, mutta päätettiin vielä jatkaa ja katsoa mitä etäisyys tekee ja miltä tuntuu olla ilman toista.


Lähetin hakemuksia Suomesta käsin Espanjaan, Maltalle ja Portugaliin. Espanjalaisessa yrityksessä vaihtui esimies kolmesti hakuprosessin aikana, joten ajattelin että siellä on jotain vialla. Maltalle mut valittiin, mutta se ei jotenkin tuntunut hyvältä ja mietin pärjääkö sillä palkalla. Lopulta sain kutsun Portugaliin asiakaspalvelutehtäviin ja työt alkaisi lokakuussa. Elettiin helmi-maaliskuuta ja ajattelin, että siihen on yksi ikuisuus vielä. 


Parin viikon päästä laitoin haastattelijalle viestiä, että eikö mikään alkaisi nopeammin. Hän sanoi että seuraavalla viikolla alkaa matkailualan asiakaspalvelu ja sinne tarvitaan vielä jos kiinnostaa. Haastattelut oli tiistaina ja keskiviikkona, samoin testit ja keskiviikkoiltana olin kummitytön synttäreillä kun sain soiton että mut valittiin ja että voinko lentää jo viikonloppuna. 

Kotiin päästyäni googletin, että täytyisi lähteä jo perjantai-illalla ja varasin lennot lauantaille. Parissa päivässä pakkasin ja yritin nähdä läheisiä. Moni sanoi tulevansa käymään ehdottomasti, mutta niinhän se on että elämät vie ja aika kuluu. Yksi ystävä on käynyt ja äiti :)  


Valvoin lentokentällä koko yön ja lensin aamulla Lissaboniin. Lentokentältä mua tultiin hakemaan ja olin ihan unisena kun olin nukkunut koko lennon. Sain nivaskan ohjeita miten löytää työpaikka ja kuljettaja tarkasti, että mun huoneessa oli kaikki ok. Avasin ikkunan ja katselin kun papukaijat leikki läheisessä puussa. Jäin yksin uuteen kotiini ihmettelemään. Oli tosi kylmä, joten vedin peiton niskaan ja jatkoin unia. Heräsin parin tunnin päästä ja lähdin etsimään kahvia. Yritin tilata kahvin englanniksi, mutta sain maitokahvin sijaan pikkuisen espresson ja jonkin leivoksen, jonka valitsin osoittelemalla. Bongasin pikkuisen putiikin, josta ostin kotiin vessapaperia ja kahvia ja jotain pientä ja tajusin, etten osaa sanoa edes kiitosta portugaliksi. Myöskään kauppias rouva ei puhunut englantia. Kaikki läheiset talot näytti ihan samalta ja eksyinkin paluumatkalla ja jouduin etsiä kauan taloa. 


Tarkoitus oli olla vuosi täällä. Muutaman kuukauden kuluttua päätettiin erota ja kävin Suomessa ystävän vauvan ristiäisissä ja samalla kirjoitettiin eropaperit. Pakkasin lisää tavaraa mukaani ja kävin vielä uudelleen Suomessa marraskuulla kun T ilmoitti, että Nolalla on jalat tosi huonona. Se oli kuitenkin ihan ok kun menin Suomeen ja päätettiin katsoa jouluun asti. Asuin äitillä ne muutamat päivät ja Nola oli mulla siellä. Kissat oli T:llä meidän entisessä kodissa. Jouluna Suomeen mentäessä Nola olikin tosi pahassa kunnossa, kaatuili paljon ja päätin päivää ennen joulua että sen on parempi mennä. Onneksi sain olla paikalla kun se nukutettiin viimeisen kerran.


Otin taas lisää tavaraa varastoihin ja yksi kissoista muutti äitille ja kaksi meni myöhemmin veljeni vaimon siskolle. Ei ollut enää juuri syytä palata Suomeen. Rakastuin Lissaboniin, työkaverit on ihania ja tehdään välillä jopa suomijuttuja esimerkiksi leivotaan karjalanpiirakoita tai vietetään itsenäisyyspäivää. Paljon ihmiset vaihtuu tietysti, mutta asuminen yksin vieraassa maassa vieraalla kielellä opettaa paljon. Metsää, hiljaisuutta ja luontoa on ikävä. Joskus luntakin. Omaa kotia, missä ei asu muita ihmisiä. Lissabonin vuokrat on niin korkeat ettei voi vuokrata omaa asuntoa kovinkaan läheltä ja työaikataulut on sellaiset ettei kovin kauaskaan voi muuttaa. 

Kieltä en osaa vieläkään. Ymmärrän joitain sanoja ja elekielellä pääsee pitkälle. Oon tutustunut lähikaupunkeihin tai kyliin ja käynyt monilla eri rannoilla. Viettänyt lukemattomia hetkiä viinilasillisen ääressä pohtimassa deittailukulttuuria tai tindermätsien tarkoitusperiä. Istunut puistossa viltillä katsomassa elokuvaa isolta screeniltä. Kävellyt pimeillä kaduilla portugalilaisen musiikin pauhatessa korvissa. Keskustellut treffeillä kääntäjän avulla kun yhteistä kieltä ei ole. Koristellut joulukuusta omaan pieneen huoneeseen tai leiponut synttärikakkua kun toinen ei eläissään ollut saanut kakkua syntymäpäivänään. Ottanut aurinkoa puistossa hyvän kirjan kanssa tai hyvässä seurassakin. Käynyt useammilla markkinoilla kuin voin muistaa. Vuokrannut hotellihuoneen toisesta kaupungista ollakseni hetken täysin yksinään. Ihastellut jylhiä kallioita, sinistä taivasta, pehmeää hiekkaa, puistoissa irti juoksevia koiria. Tärissyt kylmästä talvella kun pieni patteri ei riitä pitämään lämpöä. Istunut salaisessa kiinalaisessa ravintolassa tai kuunnellut kun ystäväni laulaa leijonakuningasta karaokessa. Nähnyt miten ihmiset auttavat toisiaan ja miten lapset saavat olla lapsia. Toisaalta nähnyt myös kodittomia tai torjunut huumekauppiaiden tarjouksia.


Kaikkea tätä ja paljon muuta on sisältänyt tämä 2.5 vuotta Lissabonissa. Olisi jäänyt huima määrä asioita kokematta jos en olisi repäissyt itseäni irti tutusta elämästä ja muuttanut. Toivottavasti vielä joskus saan oman koiran ja kodin myös. Sitä ei tiedä mistä, mutta ei Lissabon ole yhtään huono vaihtoehto.

Kirjoitin tämän nyt kokonaan kännykällä, joten pyydän anteeksi mahdollisia autocorrect-virheitä. Kuvat on myös kännykällä otettuja, kun harvoin enää kuljettaa kameraa mukana.


Joulukaupunki

Lissabonissa on jouluvaloja lähes joka kadulla. Mihin tahansa käveleekin, törmää upeisiin ja erilaisiin jouluvaloihin. On kuusia, kelloja, rusetteja, joulupalloja, koko seinien valoja, käpyjä, mitä tahansa.. Eduardo Parkissa on myös Wonderland, missä on luistinrata sekä maailmanpyörä ja jouluaiheisia kojuja. Markkinoita löytyy monelta muultakin aukiolta ja kastanjoita paahdetaan lähes joka kadunkulmassa ja metro/juna-asemilla. 






Ylläolevat kuvat on Wonderlandista otettu.


Avenida da Liberdade on kokonaan valaistu puista roikkuvilla valoilla.




Ylläolevat kuvat Rossion aukiolta, paitsi joulupallo jostain matkan varrelta


Praca do Comercion iso kuusi minne pääsee myös sisälle





Joulupukki majailee Luis de Camoesin aukiolla 

Kuumaa viiniä kanelitangolla saa monesta paikasta ja se maistuu etäisesti glögille. Itse kyllä mieluummin juon ihan suomalaista glögiä, joten kuumana juomana otan mieluummin kaakaon mikä onkin todella suklainen. Joulumieli valtaa täälläkin, vaikka eri tavalla. En tiedä miltä tuntuisi viettää joulu täällä, mutta mieluummin meen Suomeen ja toivon, että saadaan lunta jouluksi. Yritän ostaa pakolliset joululahjat jo täältä ja saada ne sopimaan laukkuun tullessani. 

Ihanaa joulunalusaikaa!


Syksy Lissabonissa ja joulun odotusta

En nukkunut paljon viime yönä. Portugalilaiseen tapaan talvet on kylmiä ja märkiä, jolloin flunssat kiertävät ja kestävät ikuisuuksia. Mä oon nyt ollut kipeenä marraskuun alusta asti. Kävin lääkärissä joskus silloin kuun alussa kun epäilin poskiontelotulehdusta, lääkäri vilkaisi korviin ja kurkkuun ja määräsi lääkkeitä. Ei sanonut suoraan onko mulla poskiontelotulehdus vai ei enkä ollut ihan varma lääkkeiden funktiostakaan ennen googletusta. Lääkeseloste kertoi että kyseiset antibiootit on nimenomaan poskiontelotulehdukseen ja keuhkoputkien tulehduksiin. Tälläiset asiat on joskus hassuja, kun et voi asioida omalla kielellä. Lääkärit toimii eri tavalla ja joskus on hankala ymmärtää mikä tauti on ennenkuin käännät reseptistä. Täällä lääkärit määrää lääkkeitä tosi helpolla ja pitää vähän itse arvioida et onko tarpeen oikeasti. Lääkärit usein myös tykkää pyytää käymään monta kertaa tai olemaan sähköpostilla yhteydessä, jos on jotain kysyttävää jälkikäteen. Nyt kun kävin uudelleen, lääkäri sanoi että poskiontelotulehdus on edelleen ja ens viikolla käyn sitten erikseen labrassa, missä ne ultraa poskiontelot. Suomessa tämä olis yleensä tehty samalla käynnillä.



Yskin monta tuntia viime yönä ja varmaan pidin myös kämppiksiä hereillä. Ilmoitin pomolle aamulla, että en mee tänään töihin, vaan yritän nyt huilia et vihdoin paranisi. Ilmastointi töissä ei varmaan myöskään tee kovin hyvää. Kiireettömän aamun kunniaksi päätin syödä ison aamupalan. Hain talon toisessa päädyssä olevasta leipomosta tuoretta leipää ja tien toisella puolella olevasta fruttariasta appelsiinejä, mistä puristin mehua. Loput löytyikin kaapista. Tuli kyllä syötyä ihan liikaa silmillään ja melkein puolet jäi syömättä, mutta nyt jaksaa monta tuntia ja vitamiinit on saatu. 


Joulunalusaika on täynnä markkinoita ja tapahtumia täällä ja onkin tullut muutamissa käytyä. Ostin Ikeasta pienen kuusenkin huoneeseeni ilahduttamaan ja joulutähden ikkunaan. Täytyy vain hakea vielä verhotanko, mihin laittaa joulutähti roikkumaan. Hyasintit paistattelevat ikkunalla ja odotan koska tuoksu alkaa levitä koko huoneeseen. Lissabonissa on myös upeita jouluvaloja ympäriinsä, mutta voisin tehdä niistä erillisen postauksen kunhan saan kuvia otettua lisää. Tässä postauksessa kuvat on kaikki kännykkäräpsyjä ja ilman muokkauksia. Bloggaus jää helposti, kun ei jaksa kuljettaa kameraa mukana kokoajan jolloin ei oo kuviakaan, mutta katsotaan jos pärjättäisiin sekalaisilla kännykkäkuvilla. 

[parkkeerauksia on niin hauska seurata täällä]


Nyt on pitkästä aikaa ikävä Suomeen, ihana katsoa kaikkia ystävien jouluvalmisteluja ja fiilistelyjä Facebookista ja Instagramista. Onneksi sain myös lomaa jouluksi ja lennän Suomeen 20.12 ja oon yli viikon siellä. Käymme myös veljeni luona Lappeenrannassa, missä näen Moskan ja Möökön. Ne muuttivat veljeni vaimon siskolle, kun T ei enää halunnut pitää niitä ja tänne en niitä voinut ottaa. Onneksi saivat hyvän kodin ja pääsen niitä näkemään välillä. Nessa asusteleekin äitillä, joten sitä näen useammin. Aion syödä itseni ähkyyn kaikesta jouluruuasta ja nauttia hiljaisista metsistä ja luonnosta sekä tietysti nähdä paljon ystäviä ja sukulaisia. Ihanaa tulla vierailulle :)


Portugalin matkailua

Pitkä aika on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Jotenkin arki vie mukanaan täälläkin eikä aikaa riitä kaikelle, kun on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Pitää nyt yrittää skarpata! Muutamassa paikassa on tullut tässä kevään aikana käytyä Portugalin sisällä ja ajattelin postata vähän niistä.






Toukokuun alussa mulla oli muutama päivä lomaa ja lähdin yksinään Ericeiraan. Varasin majoituksen yhdeksi yöksi ja hotelli Pedro O Pescador olikin ihan huippu. Yksi yö maksoi Hotels.comin kautta muistaakseni 45euroa ja oli kävelymatkan päässä rannasta sekä kahviloista. Aamiainen kuului myös  hintaan sekä ilmastointi, jota tosin jouduin pitää lämpöisellä koko yön. 



Otin bussin Lissabonista Campo Grandelta ja se maksoi n. 6euroa. Bussimatka kesti tunnin verran ja oli mukava katsella maalaismaisemia matkalla. Ericeiraa kutsutaan Portugalin Kreikaksi ja talot olikin maalattu valkosinisiksi. Ericeira on surffaajien suosiossa, sillä siellä on aina kova tuuli. Iltaisin viileni ja pitkät housut ja takki tuli tarpeeseen, mutta päivällä oli aurinkoista. Tämä kesä on ollut Portugalissa outo, eikä vieläkään ole niin kuuma kuin viime vuonna. 




Käveleskelin Ericeiraa ympäriinsä, piipahdin kivan näköisissä kaupoissa ja istahdin kahville kun siltä tuntui. Söin iltapäivällä tosta mistan (paahtoleipä juustolla ja kinkulla) kahvilassa ja se olikin niin täyttävä, että jätin illallisen väliin kokonaan. Pieni kaupunki oli tosi sympaattinen ja elämänmeno oli paljon rauhallisempaa kuin Lissabonissa. Rannalla seikkailin kallioilla ja ihmettelin tykkejä ja kivistä tehtyjä penkkejä. Ericeirassa oli paljon kukkia kuten Lissabonissakin ja taloissa ihania pieniä yksityiskohtia.








Seuraavana päivänä kävelin aamusta rannalla ja kaupungilla ennen huoneen luovutusta ja söin jäätelöbaarissa ihanan italialaisen jäätelön. Bussiasemalle mennessä bussini lähti nenäni edestä, joten hyppäsin Sintraan menevään bussiin. Bussi oli maalaisbussi, joka kiersi jokaisen talon edestä ja ajeli pieniä ja kapeita teitä. Selvästi suurin osa matkustajista tunsi bussikuljettajan ja jäivät istumaan eteen vaihtamaan kuulumisia. Sintrasta otin junan kotiin. Pieni pako arjesta auttaa jaksamaan ja täällä on niin paljon paikkoja, mihin pääsee edullisesti ja helposti bussilla tai junalla. Palaillaan taas pian!

Sintrassa

Täällä lomaillaan! Mulla on 1,5 viikkoa silkkaa lomaa ilman sen kummempia suunnitelmia! Wuhuu! Viikonloppu meni aika lailla juhliessa ja kotona hengaillessa, samoin maanantai. Tiistaina hyppäsin bussiin ja lähdin käymään Freeportissa, missä on eri merkkien outlet-myymälöitä. Mitään en ostanut, mutta olihan kiva käydä katsomassa miltä se näyttää ja olishan siellä ostettavaakin ollut, jos olis malttanut.

Tänään päätin vihdoin mennä Sintraan. Vallan jo hävettää, että melkein vuoden oon asunut enkä vieläkään ollut käynyt siellä kertaakaan. En yhden päivän aikana kaikkea ehtinyt enkä jaksanut kiertää, kunhan samoilin Sintran keskustassa ja kävin katsomassa Penan palatsin, mikä olikin näkemisen arvoinen. Ihan kuin Disneyn elokuvista tai 1000 ja yhden yön saduista. Puistoalueiden kaluamisen jätin toiseen kertaan. Kuvat kertokooon tarinaansa :)











Penan palatsissa oli paljon arabialaisia vaikutteita, väriloistoa ja upeita torneja. Palatsin haluttiin näkyvän puiston joka kolkasta. Penan palatsin puistossa sanotaan olevan yli 2000 kasvilajia, joten ehkä seuraavan visiitin voisi tehdä kesäaikaan. Jokaisessa huoneessa oli opastekyltti, joka kertoi mihin tarkoitukseen mitäkin huonetta käytettiin. Oli arabialainen huone, puhelinhuone, sihteerin huone.. 

Kannattaa ehdottomasti käydä. Varmasti muutkin palatsit ovat näkemisen arvoisia, niihin täytyy tutustua toiste. Sintrassa oli myös paljon matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita, joten siellä saa helposti kulumaan koko päivän. 

Palaillaan!