Lockdownia ja leikkausta

Pitkästä aikaa :) Oon tietoisesti pitänyt taukoa, kun en tiedä kuinka tarkasti haluan elämääni jakaa täällä ja instagramin puolella on helpompi jakaa lyhyitä väläyksiä kuljettamatta kameraa mukana joka paikassa. Yritän skarpata myös blogin instassa, täällä.

 Viime vuosi on ollut kovin kummallinen kaikkine rajoituksineen ja lockdownineen. Keväällä vuosi sitten olimme lockdownissa parisen kuukautta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna aika kului nopeasti. Kesän kaikki tapahtumat oli peruttu, kuten muuallakin maailmassa ja turistit loistivat poissaolollaan. Kesän aikana pääsimme kuitenkin matkailemaan lähikaupungeissa, Ericeirassa, Sesimbrassa ja Setubalissa, jolloin pääsi hieman pois Lissabonista. Yhden yön hotellilomatkin piristivät arkea. Jonkinlaiset kokoontumiset oli sallittu, mutta koulujen alettua sairastuneiden määrät alkoivat myös nousta. Joulun jälkeen tapaukset räjähtivät käsiin.


Elokuussa kaaduin ja rikoin ristisiteen polvestani, mutta konkkasin menemään sen minkä pääsin. Kävin myös parin viikon lomalla Suomessa, kun edellisestä kerrasta oli jo yli puoli vuotta. Myös jouluksi pääsin Suomeen perheen pariin. Syksyn aikana rajoituksia kiristettiin niin, että ravintolat sulkivat arkisin klo 22.30 ja ulkonaliikkumiskieltoa oli 23-05. Viikonloppuisin ulkona ei saanut liikkua klo 13-05 välillä ilman syytä. Lenkkeilyt olivat edelleen sallittuja. 


Tammikuussa lockdown alkoi taas todenteolla ja tällä hetkellä sitä jatketaan aina kahden viikon jaksoissa eteenpäin. Todennäköistä on, että se jatkuu pääsiäisen yli. Ulkona ei siis saa viettää aikaa paitsi urheilemassa tai esim lapsen kanssa leikkiessä. Kaupat ovat avoinna arkisin klo 20 saakka ja viikonloppuisin klo 17 saakka. Ravintolat ja kahvilat tarjoavat ainoastaan takeawayta ja esimerkiksi kahvia ei voi ostaa lainkaan mukaankaan. Kampaamot, hierontapaikat ym ovat kokonaan suljettuna. Kaupoista saa ostaa vain ruokaa eikä esimerkiksi vaatteita tai muuta tavaraa tällä hetkellä myydä lainkaan. Puistoissa penkit on ympäriinsä teipattu ja poliisit tarkkailevat tilannetta. Tällä hetkellä saa liikkua noin 2km säteellä kotoa ja mukana täytyy olla todiste, missä asuu.  Aika tiukasti säädeltyä. 

Lääkäri suositteli polvileikkausta ristisiteen korjaamiseksi, joten lockdownin alkaessa päätin, että nyt on paras hetki tehdä se. Ulos ei voi muutenkaan mennä ja olemme edelleen etätöissä, jolloin voin lyhyen sairasloman jälkeen palata töihin, kun työmatka on noin 2 metriä. Viime viikolla perjantaina polvi leikattiin. Lääkäri oli ennestään jo tuttu ja onneksi oli pari mukavaa hoitajaa jotka pitivät hyvää huolta. Leikkaus oli nopeasti ohi ja nyt tässä yritän toipua parhaani mukaan. Jalassa on tällä hetkellä tikit, ne otetaan torstaina pois ja ensi viikolla käyn tapaamassa toista lääkäriä, joka määrää fysioterapian ja hakee sille valtuutuksen vakuutuksestani. Selkä huutaa hoosiannaa kaikesta makaamisesta, mutta eiköhän se tästä kun maanantaina palaan töihin enkä makoile kaiken päivää. Jalka ei tällä hetkellä ole kipeä, lähinnä turvonnut ja jäykkä. Ystäväni Lissabonissa ovat olleet kullan arvoisia ja käyneet kaupassa, auttaneet suihkuun, kokanneet ja tulleet viettämään aikaa kanssani. Eniten jännitin rappusten kävelemistä toiseen kerrokseen, mutta se sujui onneksi hyvin.


Ulkomailla asuessa ystävistä tulee ikään kuin toinen perhe, joiden kanssa jaetaan tämä erilainen arki kaukana kotimaasta. Joidenkin kanssa ystävystyy enemmän kuin toisten ja koska ihmiset liikkuvat paljon, joskus on hankala muodostaa pitkiä ihmissuhteita, kun osa lähtee ja osa jää. Sanoisin kuitenkin, että ulkomaille muuttaneilla ihmisillä on erilainen mentaliteetti ja halu tutustua ja näin myös joistain ystävyyssuhteista tulee todella syviä ja pysyvät varmasti, vaikka asuttaisiinkin eri maissa.



Kohta tulee neljä vuotta täyteen siitä, kun pakkasin laukkuni Suomessa ja lähdin kohti tuntematonta. Kertaakaan ei oo kaduttanut, olen tavannut upeita ihmisiä ja tutustunut eri kulttuureihin ja kasvanut avoimemmaksi. Myös työ on opettanut monenlaista, mistä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Olen seurustellut eri kulttuureista tulleiden ihmisten kanssa, yrittänyt (siinä onnistumatta) opetella portugalia, kohdannut paljon asioita, joiden selvittäminen ei välttämättä ole niin yksiselitteistä ilman yhteistä kieltä. Vieläkään en tiedä, tulenko jäämään tänne vai muutanko joskus takaisin Suomeen tai ehkä johonkin toiseen maahan. Tällä hetkellä mietinnässä on myös hieman, vuokrataanko yhteinen asunto ystäväni kanssa, jäänkö tähän työpaikan soluasuntoon, vai etsinkö esimerkiksi asuntoa yksinäni. Kaikessa on omat plus- ja miinuspuolet. Kiire ei onneksi sinänsä ole. Tällä hetkellä keskityn kuntouttamaan polveani. Myöhemmin, kun koronasta selvitään, maailma on avoin. 


Palataan asiaan jälleen, täällä olen jos on kysyttävää ja instasta löytää @kotohippusia ja oma tilini @miiah_.


Ei kommentteja