Arkea

Päivät kuluu mukavasti omissa uomissaan. Viikolla ei töiden jälkeen ole tullut tehtyä mitään oikein tähdellistä, lähinnä arkipäiväisiä juttuja. Viikonloppuisin sitten ehkä tulee kierreltyä jossain. Yökerhoon en oo vielä eksynyt :) Perjantaisin usein mennään suomitiimin kanssa muutamalle siiderille meidän firmalaisten kantapaikkaan, joskus on vähemmän porukkaa mukana ja joskus enemmän. Yleensä tuossa paikassa on useampia kymmeniä ihmisiä samasta firmasta. Tämä viikonloppu menee rauhallisissa merkeissä tiliä odotellen :D 




Viime viikonloppuna työpaikkani järjesti puistojuhlat, johon oli kutsuttu myös kaikki lähialueen toimistot mukaan. Ihmisiä oli paikalla lähemmäs 4000 käsittääkseni. Saimme muutaman juoma- ja ruokalipukkeen ja dj soitti myöhään yöhön asti puiston ollessa täynnä ihmisiä perheineen eri maista. Olin katsomassa Suomen pelin ennen juhliin menoa, joten en siellä kauaa viettänyt, mutta tunnelma oli huikea! Saisi Suomenkin yritykset ottaa mallia. Meidän työpaikalla ollaan ainakin kovin kiinnostuneita ihmisten motivaatiosta ja yhteishengestä ja yritetään pitää niitä yllä erilaisilla yhteisillä tapahtumilla ja workshopeilla.  



Kertaakaan en oo katunut, että lähdin tänne. Niin paljon uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, uusia kulttuureja. Välillä Suomi tuntuu olevan hirveän kaukana ja tietysti harmittaa kun jää paitsi joistain jutuista. En enää suunnittele niin paljon asioita etukäteen kuin ennen. Päivä kerrallaan ja fiiliksen mukaan. Suurimmalta haasteelta tuntuu tällä hetkellä löytää kampaaja, joka osaisi sen verran englantia että saisin kerrottua mitä haluan ja joka ei maksaisi järkyttäviä summia. Viime viikolla ystäväni oli täällä lasten kanssa ja sahasinkin useampaan otteeseen töiden jälkeen Cascaisin ja Lissabonin väliä junalla. Oli ihana nähdä! Valitettavan harvoin jaksaa kameraa kuljettaa mukana, joten tässäkin postauksessa teille kännykkäkuvia osaksi :)



Nyt aion vilkaista katsomatta jääneet Vain elämää-jaksot, joten palaillaan!

Sekalaisia ihmetyksen aiheita

Täällä ei käy elämä tylsäksi, vaan aina on jokin uusi kiva paikka mihin mennä hämmästelemään. Toissa viikonloppuna laivailtiin P:n kanssa toiselle puolelle jokea, josta olisi bussilla päässyt eri rannoille, mutta päädyttiin vain katselemaan paikallisia lähiöitä. Laivareissu oli kiva kuitenkin ja maisemat :) Hypättiin myös keltaisen ratikan kyytiin ja seikkailtiin ympäri Bairro Altoa ja Baixan aluetta. 




Töiden jälkeen illat kuluu pyykkiä pestessä, ruokaa tehdessä tai ulkona ollessa. Usein tosin tuun suoraan kämpille ja huilailen vain sekä soittelen Suomeen. Viime viikonloppuna päätettiin etsiskellä näköalapaikka nimeltä Miradouro de Santa Catarina. Käveltiin ylös ja alas katuja ihastellen pienen pieniä yksityiskohtia ja vanhoja rakennuksia. Täällä on käsittämättömän kaunista. Ihania puistoalueita, rosoisia rakennuksia. Eri värejä, kokoja, muotoja. 


Paritaloja, joiden eri asunnot on maalattu kirkkain eri värein. Talon edessä oleva pienen pieni puutarha on usein rajattu aidalla ja koristeellisella portilla. Kukkaloisto hehkuu kapean kulkuväylän molemmin puolin. Niiden tuoksu kantautuu aidan taakse saakka jalkakäytävälle. Sisältä taloista kantautuu aterinten kilinä perheen ollessa koolla ruokapöydän ääressä. Kodikasta!




Miradouro löytyi suhteellisen helposti ja jälleen todistimme näkyä, mikä on Suomessa kovin harvinainen. Vanhempi mies käveli rappusia ylöspäin huterasti hoippuen. Juuri ehdin ajatella, että pääseeköhän ylös saakka, kun jalka osui portaasta sivuun ja vanhus tuupertui rappusille. Samalla hetkellä apuun syöksähti eräs kodittoman näköinen mies (joka aiemmin siivoili roskia alueelta juomisen ohessa), sekä kahdesta eri miesporukasta useampiakin henkilöitä. He auttoivat vanhan miehen istumaan yhden hakiessa hänelle vettä. Kyseltiin vointia sekä jaksamisen salliessa vietiin käsikynkässä portaat ylös saakka. Käsittämättömän auttavaisia ihmiset täällä! Kaikki syöksyvät hätiin yhtä aikaa ajattelematta asiaa sen kummemmin. Täällä ei varmasti jätetä muita oman onnensa nojaan hädän tullen. 


Sunnuntain vietin itsekseni rannalla nauttien meren pauhusta ja aurinkoisesta ilmasta. Nyt oonkin sitten flunssassa jälleen, johtuneekohan rannalla käyneestä tuulesta vai mistä.. Nyt troppia naamariin niin eikö se tästä :) Suomitiimi löysi paikan, missä katsoa Suomen pelejäkin, jee! 

Palaillaan!