Santos populares ja rantaelämää

Kesäkuussa Portugalissa on kaikenlaisia juhlia jatkuvasti. Juhlapäivinä on aina hankala päästä töihin, bussit ei kulje aikaisin aamulla ja metrokin aloittaa vasta 6.30, jolloin mun pitää jo olla töissä. Vaihtoehdoiksi jää uber, taksi tai kävely. Näin antiaamuihmisenä tuo kävely ei juurikaan houkuttele, vaikka matka ei olekaan pitkä. Puolisen tuntia menee kävellessä. Tälläinen ihana auringonnousu on tervehtinyt aamuisin työpaikan edustalla.


Viime viikonloppuna oli Santos Populares-juhlahumua. Ihmiset tanssivat kaduilla, fadomusiikki soi myöhään yöhön myös tuossa mun kodin läheisellä jalkapallokentällä. Siihen on ihan kiva nukahtaa. Alfamassa oli kalja -ja ruokakojuja teiden varsilla ja kaikki olivat juhlatuulella. Rakkaimmalle ostetaan manjerico-kasvi, jota ei saa nuuskuttaa suoraan, vaan kasvia kuuluu hieroa sormin joita voi sitten tuoksutella. Kämppikseni osti tuon kasvin itselleen ja keittiössä tuoksuukin suloiselta. Viikonloppuna käytiin P:n tupareiden jälkeen pyörähtämässä Alfamassa ja hämmästelemässä sitä ihmismassaa. Täällä ei katutappeluita näe vaan kaikki ovat hyvällä tuulella, vaikka onkin ahdasta ja tulee tönittyä toisia ihmisiä päästäkseen liikkumaan. 



Helteet ovat iskeneet todenteolla, tälle päivälle on luvattu +37. Pakko varmaan mennä rannalle picnicille ja ehkä jopa heittää talviturkki. Odottelen, että mun puolalainen ystävä ilmoittaisi jos hän lähtee mukaan kun hän oli eilen vähän kipeä ja sovittiin, että katsotaan mikä olo on tänään. Viime sunnuntaina mulla oli jo tarkoitus mennä uimaan, mutta aallot oli monimetriset ja rantavahti vihelteli ihmisiä pois merestä. Tällä hetkellä kello on kymmenen aamulla ja mittari lähentelee 30 astetta. Tuuletin täytyy myös ostaa, alkaa olla jo hankala nukkua kun öisinkin on kuuma, vaikka pidänkin ikkunaa päivät kiinni ja yöt auki. 



Viikonlopulle ei oo suunnitelmissa mitään erikoista, rentoutumista ja laiskottelua varmaan vain. Yritän aktivoitua kantamaan kameraa vähän enemmän mukana, ettei kaikki postaukset olisi ainoastaan kännykkäkuvia, mutta sillä on niin helppo räpsiä kun on aina mukana ja laukku muutenkin täynnä kaikenlaista tavaraa. 


Kotohippusia-instasta näkee kuvia ja joskus mystoreja vähän nopeemmalla tahdilla :)
Palaillaan!

Arkea

Päivät kuluu mukavasti omissa uomissaan. Viikolla ei töiden jälkeen ole tullut tehtyä mitään oikein tähdellistä, lähinnä arkipäiväisiä juttuja. Viikonloppuisin sitten ehkä tulee kierreltyä jossain. Yökerhoon en oo vielä eksynyt :) Perjantaisin usein mennään suomitiimin kanssa muutamalle siiderille meidän firmalaisten kantapaikkaan, joskus on vähemmän porukkaa mukana ja joskus enemmän. Yleensä tuossa paikassa on useampia kymmeniä ihmisiä samasta firmasta. Tämä viikonloppu menee rauhallisissa merkeissä tiliä odotellen :D 




Viime viikonloppuna työpaikkani järjesti puistojuhlat, johon oli kutsuttu myös kaikki lähialueen toimistot mukaan. Ihmisiä oli paikalla lähemmäs 4000 käsittääkseni. Saimme muutaman juoma- ja ruokalipukkeen ja dj soitti myöhään yöhön asti puiston ollessa täynnä ihmisiä perheineen eri maista. Olin katsomassa Suomen pelin ennen juhliin menoa, joten en siellä kauaa viettänyt, mutta tunnelma oli huikea! Saisi Suomenkin yritykset ottaa mallia. Meidän työpaikalla ollaan ainakin kovin kiinnostuneita ihmisten motivaatiosta ja yhteishengestä ja yritetään pitää niitä yllä erilaisilla yhteisillä tapahtumilla ja workshopeilla.  



Kertaakaan en oo katunut, että lähdin tänne. Niin paljon uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, uusia kulttuureja. Välillä Suomi tuntuu olevan hirveän kaukana ja tietysti harmittaa kun jää paitsi joistain jutuista. En enää suunnittele niin paljon asioita etukäteen kuin ennen. Päivä kerrallaan ja fiiliksen mukaan. Suurimmalta haasteelta tuntuu tällä hetkellä löytää kampaaja, joka osaisi sen verran englantia että saisin kerrottua mitä haluan ja joka ei maksaisi järkyttäviä summia. Viime viikolla ystäväni oli täällä lasten kanssa ja sahasinkin useampaan otteeseen töiden jälkeen Cascaisin ja Lissabonin väliä junalla. Oli ihana nähdä! Valitettavan harvoin jaksaa kameraa kuljettaa mukana, joten tässäkin postauksessa teille kännykkäkuvia osaksi :)



Nyt aion vilkaista katsomatta jääneet Vain elämää-jaksot, joten palaillaan!

Sekalaisia ihmetyksen aiheita

Täällä ei käy elämä tylsäksi, vaan aina on jokin uusi kiva paikka mihin mennä hämmästelemään. Toissa viikonloppuna laivailtiin P:n kanssa toiselle puolelle jokea, josta olisi bussilla päässyt eri rannoille, mutta päädyttiin vain katselemaan paikallisia lähiöitä. Laivareissu oli kiva kuitenkin ja maisemat :) Hypättiin myös keltaisen ratikan kyytiin ja seikkailtiin ympäri Bairro Altoa ja Baixan aluetta. 




Töiden jälkeen illat kuluu pyykkiä pestessä, ruokaa tehdessä tai ulkona ollessa. Usein tosin tuun suoraan kämpille ja huilailen vain sekä soittelen Suomeen. Viime viikonloppuna päätettiin etsiskellä näköalapaikka nimeltä Miradouro de Santa Catarina. Käveltiin ylös ja alas katuja ihastellen pienen pieniä yksityiskohtia ja vanhoja rakennuksia. Täällä on käsittämättömän kaunista. Ihania puistoalueita, rosoisia rakennuksia. Eri värejä, kokoja, muotoja. 


Paritaloja, joiden eri asunnot on maalattu kirkkain eri värein. Talon edessä oleva pienen pieni puutarha on usein rajattu aidalla ja koristeellisella portilla. Kukkaloisto hehkuu kapean kulkuväylän molemmin puolin. Niiden tuoksu kantautuu aidan taakse saakka jalkakäytävälle. Sisältä taloista kantautuu aterinten kilinä perheen ollessa koolla ruokapöydän ääressä. Kodikasta!




Miradouro löytyi suhteellisen helposti ja jälleen todistimme näkyä, mikä on Suomessa kovin harvinainen. Vanhempi mies käveli rappusia ylöspäin huterasti hoippuen. Juuri ehdin ajatella, että pääseeköhän ylös saakka, kun jalka osui portaasta sivuun ja vanhus tuupertui rappusille. Samalla hetkellä apuun syöksähti eräs kodittoman näköinen mies (joka aiemmin siivoili roskia alueelta juomisen ohessa), sekä kahdesta eri miesporukasta useampiakin henkilöitä. He auttoivat vanhan miehen istumaan yhden hakiessa hänelle vettä. Kyseltiin vointia sekä jaksamisen salliessa vietiin käsikynkässä portaat ylös saakka. Käsittämättömän auttavaisia ihmiset täällä! Kaikki syöksyvät hätiin yhtä aikaa ajattelematta asiaa sen kummemmin. Täällä ei varmasti jätetä muita oman onnensa nojaan hädän tullen. 


Sunnuntain vietin itsekseni rannalla nauttien meren pauhusta ja aurinkoisesta ilmasta. Nyt oonkin sitten flunssassa jälleen, johtuneekohan rannalla käyneestä tuulesta vai mistä.. Nyt troppia naamariin niin eikö se tästä :) Suomitiimi löysi paikan, missä katsoa Suomen pelejäkin, jee! 

Palaillaan!

Kulttuurieroja


Joka päivä ihastelen elämää täällä. Tunteet näkyvät, niin hyvässä kuin pahassa. Ihmiset antavat poskisuudelmia ystävilleen tavatessa, pariskunnat halailevat metroissa, kulkevat käsi kädessä, suutelevat yleisillä paikoilla. Äidit uskaltavat komentaa lapsiaan ilman, että joku ilmoittaa lastensuojeluun. Myös riidat kuuluvat varsinkin kerrostalossa eri huoneistoihin. Toisaalta ihmiset uskaltavat puuttua, jos joku näyttää tarvitsevan apua. Miehet ovat isolla porukalla lasten kanssa puistossa leikkimässä, tai lenkittämässä koiraa jutellen kovaan ääneen keskenään. Lapset saavat olla lapsia ja leikkiä, huutaa ja juosta ilman, että kukaan katsoo äitiä arvostellen. Kukaan ei varmasti ärsyynny hulluista parkkeerauksista niin paljoa, että kirjoittelisi niistä joka päivä someen.


Bussikuljettajaa tervehditään, samassa hississä jutellaan toisille, vaikka toinen ei kieltä ymmärtäisikään. Toivotetaan hyvää huomenta ulkona törmätessä. Hymyillään tuntemattomille. Tavataan ystävien kesken ja vietetään aikaa puistoissa, rannoilla, yhdessä tehden ja ollen. Huomioidaan toiset ihmiset, jutellaan. Autetaan näkövammaisia ihmisiä kulkemaan metroasemalla metrolta toiselle, vaikka oma suunta olisikin jonnekin muualle. Nostetaan vanhuksien rollaattorit busseihin ja busseista pois. Annetaan istumapaikka sitä tarvitsevalle ja tehdään tilaa. Avataan ovet naisille. Ihmisillä ei ole niin kiire, etteivätkö ehtisi auttaa apua tarvitsevaa.


 Välillä asioiden hoitamisessa kestää suomalaiseen hätäilyyn tottuneelle ihan mahdottoman kauan ja saatat saada kysymykseesi lukuisia eri vastauksia, joista selviää myöhemmin niiden kaikkien olleen vääriä. Yhteisen kielen puuttuessa hymy ja käsimerkit selventävät esimerkiksi postissa asioidessa ja asiat hoituvat lopulta kyllä, ehkä vain hieman hitaanpaan tahtiin kuin mihin Suomessa on tottunut. 


Asuessa täällä yhdessä pienessä huoneessa mukana matkalaukullinen vaatteita, sitä tajuaa, että ei ehkä tarvitsekaan oikeasti niin paljon tavaraa kuin Suomessa tuntuu välttämättömältä. Ihmiset eivät ole niin koukuttuneita someen, vaan oikeasti keskustelevat keskenään sen sijaan, että tarkistelisivat jatkuvasti onko joku tuntematon ihminen tykännyt jostain kuvasta vai ei. Toivottavasti vähän siitä tarttuu muhunkin täällä ollessa :) 


Millaisia käyttäytymiseroja te ootte huomanneet ulkomailla ollessa verrattuna Suomeen?

Pääsiäisvapaat

Meillä oli kolme vapaapäivää pääsiäisen vuoksi, huomenna jälleen töihin. Ihanat kolme päivää silkkaa rentoutumista! Käytiin torstaina töiden jälkeen muutamalla siiderillä rannassa olevalla terassilla ja syömässä hyvin italialaisessa ravintolassa (mun pasta-annoksen hinta tais olla jotain 10€). Perjantaina ajattelimme lähteä P:n kanssa Belemiin, mutta laiskotti ja suuntasimmekin shoppailemaan Colomboon. Ja tietysti oli hurja tarve muutamille jutuille, esim uusille vaatteille.. :D
Kotiuduin suht aikaisin ja katselin illan ratoksi muutaman jakson How i met your motheria. Huvittaisi mennä katsomaan Fast & Furious 8, saa nähdä jos eksyy elokuvateatteriin joku päivä. 



[tämä näköala on muistomerkistä Cascaisin suuntaan]

Eilen sovimme lähtevämme Belemiin. Juna lähtee Cais do Sodren asemalta ja sinne pääsi kuukausikortilla. Kävimme kahvilla rantakahvilassa ja kaksi kahvia maksoi 2,30€. Onneksi täältä saa siedettävää kahvia :D Belemistä löytyy kuuluisa kahvila Pastéis de Belém, jossa ihmiset jonottavat saadakseen herkullista Pastéis de Nataa, joka tehdään salaisella reseptillä. Leivoksia saa toki ympäri Lissabonia, mutta ne on kehitetty tässä kyseisessä leipomossa ja siellä ne maistuvat kuulemma parhailta. Emme kuitenkaan tällä kertaa menneet jonottamaan, vaan kävelimme rantaa pitkin Löytöretkeilijän muistomerkille. Hissikyyti ylös maksoi 4€ ja kävimmekin ihastelemassa maisemia. Korkealta näki hyvin myös Jerónimos-luostarin.

[muistomerkiltä Cais de Sodreen päin]

[luostari Jerónimos]

[muistomerkin edessä oli tälläiset kivat kehikot, mihin sai laittaa rakkauslukkoja]

Kävelimme takaisin juna-asemalle ja päätimme jatkaa kohti Cascaista. Juna kulkee rantaa pitkin ja pysähtelee vähän väliä. Päätimme hypätä kyydistä sopivan rannan tullessa kohdalle ja jäimmekin kyydistä muutaman aseman päästä, Caxiaksen kohdalla. Ranta oli mukavan kokoinen myös koirille sallittu ranta, joka ei ollut liian täyteen tupattu ihmisiä. Meillä oli eväänä jälleen patonkia, hedelmiä, pähkinöitä, sipsejä ja tietysti paljon juotavaa ja oli mukava katsella vedessä leikkiviä koiria. Merivesi ei tuntunut enää kauhean kylmältä, mutta en olisi uimaan tarjennut mennä, eikä mulla ollut uikkareitakaan mukana.

[Caxiaksen ranta]

[taustalla näkyy Caxiaksen toista rantaa]

Tänään vietettiin melkein koko päivä parin työkaverin kanssa tuossa Caxiaksen toisella rannalla, joka näkyy ylläolevassa kuvassa. Ostettiin picniceväät ja kärvennyttiin auringossa. Työkaverit kävi uimassakin, mä jätin uikkarit kotiin joten tyydyin kahlailemaan ja keräilemään simpukoita, joita oli rannalla vaikka kuinka paljon. Ihanan rentouttava päivä! 



Ens viikon loppupuolella päästään tositoimiin töissä ja työvuorot alkaakin jo 6.30. Jännää, millähän sitä pääsee ajoissa hereillä ja löytää jonkin kulkupelin millä ehtii ajoissa töihin :D Muutama päivä sitten aloin uudelleen katsoa lähimetropysäkkiä, kun luin aiemmin jostain, että se olisi parin kilsan päässä. No ei se onneksi ollutkaan kuin vajaa kilometrin, joten helpottaa kulkemista vähän kun bussi jää välistä pois. Töihin kuitenkin pääsen kätevimmin bussilla. Kyllä on mukavaa, kun odottaa innolla töihin menemistä! 
Mukavaa viikonalkua teille kaikille, jotka täällä seikkailette!

Cascais ja Estoril

Kuinka sitä osaakaan arvostaa vapaita viikonloppuja kun on tehnyt monta vuotta  kolmivuorotyötä! Täällä riittää tekemistäkin ja paljon uusia maisemia ja kokemuksia. Ens viikonloppuna on pitkä viikonloppuvapaa, kolme päivää :) Toisaalta meillä on vasta menossa perehdytysjakso tulevaan työhön, joten ei työpäivätkään oikein työltä tunnu. Lämpötilat on olleet yli 20 asteen jo useamman päivän, enää ei tarvi palella :)


Perjantaina mentiin meidän tiimin kanssa töiden jälkeen rantaan siidereille. Pohdittiin, kuinka uskomatonta on olla täällä. Mielialat heittelee, toisaalta on ikävä kotiin jääneitä, perhettä ja ystäviä, kun ei ole enää jatkuvasti yhteydessä ystävien kanssa eikä näe heitä päivittäin ja surettaa, että joitain asioita menee ohi. Toisaalta täällä on ihan huikeaa, jokaista päivää odottaa innolla. Tänään viimeksi sanoin P:lle, että palataanko jo hotellille, eli lomailulta tämä tuntuu edelleen :D Ilta oli tosi mukava ja rentouttava jutella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Aika ajoissa kuitenkin suunnattiin kotia kohti. Jouduin ottamaan taksin, kun busseja ei tuntunut menevän ja mun moovit-sovellus ei näyttänyt seuraavaa linjaa ollenkaan. Tämä mun osoite on jotenkin hankalasti löydettävissä ja onkin aina yhtä jännittävää, onko taksimatkan summa 5€, 10€ vai jotain siltä väliltä taksikuskin joutuessa etsiskelemään osoitetta. Perjantaina mulla oli kuljettajana todella vanha mies ja lopulta mä avasin kännykkään karttasovelluksen ja näytin joka mutkassa kuljettajalle, mihin päin käännytään :D Hän ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia. 


Lauantaina päätimme P:n kanssa lähteä Cascaisiin viettämään vapaapäivää rannalle picnicin merkeissä. Puolen päivän jälkeen tapasimme Alamedan metroasemalla, josta metroiltiin Cais do Sodreen. Joimme kahvit "maan pinnalla" rantakahvilassa ja ihastelimme hetken maisemia. Aseman kaupasta ostimme eväät mukaan ja hyppäsimme junaan kohti Cascaista. Matkaan meni n. 45min ja matkan varrella oli monia upeita rantoja, linnoja ja muita mielenkiintoisia paikkoja, joissa täytyy joskus tulevaisuudessa pysähtyä. Emme ostaneet lippuja ja perillä emme päässeetkään korteilla porteista ulos. Onneksi joku päiväänsä kyllästynyt työntekijä avasi portit ja huuteli että menkää kaikki tästä vain :D Lissabonin sisällä käytettävä metro-, juna- ja bussikortti ei siis ollut riittävä Cascaisiin asti, mutta junamatka on yhteen suuntaan n. 2,70€, joten lipun hinta ei päätä huimaa. Cascaisissa on myös kauppoja, eli eväitä ei tarvitse raahata mukanaan.


Päivä kului mukavasti rannalla lekotellen, dippaillen patonkia tuorejuustoon, napsien mansikoita, viinirypäleitä, pähkinöitä ja sipsiä. Ruokajuomana meillä oli vettä ja pahvipakkaus viiniä (hinta taisi olla kaupassa 0,69€, laadukasta tavaraa siis). Cascaisissa oli upeat maisemat ja kävimme vielä juomassa yhdet korkeammalla ravintolassa maisemia ihastellen. Pois lähtiessä söimme aseman ravintolasta sämpylät. Illan pimetessä hyppäsimme junaan ja olimme Alamedan asemalla ehkä kymmenen paikkeilla illalla. Hyppäsin sieltä taksiin ja jälleen seikkailtiin hieman ympäriinsä, ennen kuin kuljettaja löysi perille asti. 



Sovittiin eilen, että mennään tänään kokeilemaan jotain toista rantaa ja treffasimme taas Alamedan asemalla puoliltapäivin. Jälleen metrolla Cais do Sodreen ja sieltä Cascaisiin menevään junaan. (liputkin ostimme tällä kertaa). Matkalla mietimme, mennäänkö kuitenkin Cascaisiin saakka mutta junan pysähdyttyä Estorilin asemalla, päätimme jäädä pois. Estorilissa Ian Fleming sai innoituksensa kirjoittaa ensimmäisen Bond-kirjansa, Casino Royalen ja iso casino näkyikin junaan saakka. Kävimme pizzalla ja suuntasimme rannalle. Ranta oli hieno hiekkaranta, aika samantyyppinen kuin Cascaisin rantakin. Paljon oli jo ihmisiä rannalla ainakin näin viikonloppuna ja useat kävivät pulahtamassa hyisessä Atlantissa. Itse jätin väliin ja kahlasin vain vähän. 


Lähdimme hieman aikaisemmin kotia kohti, kun tiedossa oli pyykinpesua ja muuta mukavaa ennen tulevaa työviikkoa. Oli ihanan rentouttava viikonloppu ja nyt taas akut ladattuina jaksaa ensi viikon opiskella pää höyryten :) Tällä kertaa tutustuttiin nyt lähinnä rantoihin, mutta pääseehän noihin takaisin koska vain ja varmasti menenkin.

Ihanaa viikon alkua kaikille! 


Sunnuntain puuhia

Sunnuntaina ajattelin lähteä käymään Sintrassa, mistä löytyy monenlaisia linnoja ja upeita maisemia. Olin kuitenkin edelleen flunssassa ja aamupäivä meni pohtiessa jaksanko lähteä sinne vain todetakseni, etten ole tarpeeksi kunnossa jaksaakseni kiertää nähtävyyksiä. Metroilin puolen päivän paikkeilla Rossion asemalle ja bongattuani Starbucksin, oli pakko käydä juomassa kahvit. Ostin lipun Sintraan menevään junaan (hurjat 2,70€, kahvikin oli kalliimpi), mutta totesin junan juuri lähteneen ja seuraavan menevän vasta tunnin päästä, joten luovutin ja lähdin metroilemaan kohti Colombon ostoskeskusta. Ajattelin ostaa sänkyyn kunnollisen tyynyn, minkä näin Primarkissa edellisellä käynnillä. 



Matkalla metro pysähtyi kuitenkin Zoologico nimisellä asemalla ja päätin hypätä kyydistä. Kävelin pienen matkan ja löysin eläinpuiston. Liput maksoi 20,50€ eli ei mitään ihan halpaa, mutta lipun hintaan kuului mm. vaijeriajelu eläintarhan päällä ja delfinaario. Jätin silti molemmat tällä kertaa väliin. Olihan siellä kaikensorttisia eläimiä, esimerkiksi leijonia, apinoita tiikereitä, norsuja, koaloita, lintuja ja papukaijoja, kiraffeja, monenlaisia kissaeläimiä jne. Yksi pikkuapina karkasi tarhastaan ja kävi ihan mun vieressä heilumassa. Ihan näkemisen arvoinen paikka ja ehkäpä jokin toinen kerta meen vaijerillakopperollakin. Olisi varmaan hieno nähdä kaikki eläimet ilmasta päin :)



Kävin myös Primarkissa ja hussasin vähän muuhunkin kuin tyynyyn. Tyyny on joka tapauksessa ihana ja nukuin maanantaina pommiinkin ja heräsin 7.47, kun kahdeksalta piti olla töissä :D Onneksi koulutusaikana on aika rentoa aikataulujen puolesta ja olinkin paikalla jo joskus vartin yli joten mitään suurempaa vahinkoa ei käynyt. 


Tämä viikko on mennyt lähinnä töiden merkeissä. Joka päivä olemme poikenneet työkaverin kanssa Vasco da Gamaan, milloin etsimään pöydälle meikkipeiliä ja milloin hakemaan Continentesta ruokaa. Koulutus ja uuden oppiminen on kuitenkin yllättävän väsyttävää puuhaa, eikä hirveästi jaksa töiden jälkeen. Eilen kävin puolentoistatunnin lenkillä, kun olo alkaa olla jo normaalimpi ja nuha hellittää. Illat menee lähinnä somettamiseen ja kavereiden kanssa höpöttelyyn tai viestittelyyn tässä kämpillä makoillen. Ilmat on hellineet tällä viikolla, eräänä päivänä mittari näytti +28!


Huomenna mennään terassille ottamaan viikonloppu vastaan ja saa nähdä, mitä viikonloppuna keksii! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Viikko Lissabonissa

Ensimmäinen viikkoni täällä on nyt ohi. Pikkuhiljaa alan oppia hyppäämään bussista oikealla pysäkillä pois, vaikka tuntuukin, että ne ajavat aina eri reittiä. Olen jotenkin tottunut 6.30 herätyksiin ja heräsin tänään itseksenikin jo ennen kahdeksaa. Mut tuntevat tietävät, että se on erittäin harvinaista :D Mulla on edelleen flunssa, eikä se meinaa antaa periksi millään. 




Hommasin pari päivää sitten myös Vodafonen liittymän, että pystyn käyttämään karttoja muutenkin kuin wifillä. Mun kännykkään saa kaksi SIM-korttia ja nyt käyttö sujuukin mukavasti. Päivät ovat olleet aurinkoisia ja lyhythihaisella t-paidalla on pärjännyt hyvin, iltaisin ja aamuisin takki on tarpeen. Työpaikka auttoi rikosrekisterilappusen hankkimisessa ja auttaa avaamaan pankkitilin jos sen haluaa avata. Pääsimme jo vähän tutustumaan tulevaan työnkuvaamme tarkemmin ja se vaikuttaa tosi mielenkiintoselta. Myös kaikki muut meidän tiimiläiset on tosi mukavia ja kiva kun voi suomeksi puhua joistain asioista. Täällä jo olevat suomalaiset ottivat hyvin vastaan ja kävimmekin sangrialla tuossa erään työpäivän päätteeksi.


Tällä viikolla kävin työpaikan avustajan kanssa kaupungintalolla hakemassa mulle NIF-numeron ja jonkin toisen paperin, joka todistaa, että olen eurooppalainen ja tullut tänne töihin. Avustaja haki mut töistä ja hoiti asiat portugaliksi. Päätin samalla reissulla käydä viemässä metro/juna/bussikorttihakemuksen ja lähdinkin seikkailemaaan metrolla. Hieman harmaita hiuksia meinasi aiheuttaa metrolippuautomaatin portugalinkieli, jonka sai vaihdettua vasta myöhemmässä vaiheessa englanniksi, mutta sain kuitenkin lipun ulos ja löysin oikeisiin metroihinkin. Jonotin hakemuslappusen kanssa varmaan puolisen tuntia ja palasin kaupan kautta takaisin kämpille.



Eilen lähdimme työkaverini P:n kanssa hakemaan valmiin metrokortin mulle ja jonotettiin taas varmaan lähemmäs tunnin, ennen kuin sain kortin käsiini. Jatkoimme matkaa Colombo-nimiseen ostoskeskukseen, missä on Primark. Syötiin yhdessä lukuisista ravintoloista buffetista kanaa, lihaa, perunoita ja salaatteja ja jonkin verran löytöjä tehtiin Primarkistakin. En kuitenkaan kovin paljoa ostellut, kun täältä on vähän hankala saada tavaroita mukaansa, jos ei lähetä osaa niistä etukäteen. Olin illalla kämpillä joskus ennen yhtätoista ja pari tuntia rauhoituin ennen nukkumaanmenoa. En oo vielä ehtinyt ees avata mukanani tuomia muutamia suomalaisia kirjoja enkä katsoa mitään elokuvaa. 



Tänään metroilin aamulla Alamedan asemalle, mihin sovittiin treffit puolilta päivin P:n kanssa. Oltiin päätetty lähteä Alfamaan Feira da Ladra-nimiselle kirpputorille. Kirppari oli ulkona ja markkinahumua oli kiva seurata. Katusoittajia, paljon ihmisiä, meteliä ja lintujen sirkutusta. Hörpittiin kahvit kuppilassa katsellen ohikulkijoita. Aika paljon englantia puhuvia ihmisiä tuntui olevan täällä puolella Lissabonia. Käytiin samalla reissulla myös São Vicente de Fora-luostarissa. Siitä käveleskelimme pikkuisia kujia pitkin takaisin alaspäin ihastellen upeita vanhoja rakennuksia ja suloisia ratikoita sekä pikkuisia tuktukeja. 





Matkan varrella pysähdyimme syömään tonnikalasalaatit. Päätimme hypätä ohimenevään bussiin ja matkusteltiinkin muutama pysäkinväli, kunnes näimme kiintoisan aukion ja loikkasimme ulos. Aukio oli nimeltään Praça do Comércio ja siellä oli upea riemukaari sekä kuningas Joao I:n patsas keltaisten hallintorakennusten ympäröimänä. Paljon ihmisiä istui rannassa ihastelemassa Tejojoen aaltoja. Joki näyttää pikemminkin mereltä kuin joelta, niin iso se on. Lähdimme kävelemään Rua Augusta-kävelykatua pitkin keskustaan päin ja totesimmekin olevamme Baixassa. Istuimme juomaan yhdet ja välillä poikkesimme kiinnostavissa kaupoissa. Illan tullen kävimme syömässä spagetti carbonaraa ja paellaa.




Metroilimme kotiin päin joskus tuossa kahdeksan paikkeilla ja ehdinkin sopivasti vielä bussiin, mistä osasin nousta oikeassa kohdassa pois. Ei vieläkään oikein tunnu siltä, että sitä tosissaan asuu täälä, vaan ennemminkin tuntuu kuin olisi lomalla. Kun työt alkavat todenteolla, työpäivämme tulee loppumaan 15.30, joten iltaa jää mukavasti vapaaksi. Huomenna mulla on myös vapaapäivä, mietin vähän lähtisikö käymään Cascaisissa tai Sintrassa vai mitäköhän sitä keksisi. Nähtäväksi jää :) 

Mystoreja ja kuvia pystyy seuraamaan helposti Kotohippusia-instasta! Lisäsin tältäkin päivää muutaman videon. 

Palaillaan!