Loma.


Taas alkoi lomanpätkä, tällä kertaa pari viikkoa. Ihanaa!!! T lähti viikonlopuksi Helsinkiin kattelemaan "kulttuuria" (tällä hetkellä se on Suomenlinnan vieressä juomassa kaljaa.. ;), joten oon ihan yksikseen.. Mukavaa välillä mut kiva et se tulee jo huomenna kotiinkin :)

Eilen olin pitkästä aikaa viihteellä kunnolla, vaikka olinkin ihan väsyny eikä tarkotus ollut lähteä mihinkään. Mukavaakin oli! Krapulaa ei onneksi tullut lainkaan ja heti aamusta touhusinkin ja vaihdoin lakanoita ja pesin keittiön kaappien ovia. Ajattelinkin, että siivoan nyt viikonloppuna kunnolla kun on aikaa ja koska mä pidän tiistaina partylite-kutsut. Mietin ensin, että oltaisiin kutsuilla oltu terassilla, mutta on luvattu sadetta. Kutsuilla teemme jalka-ja käsihoidot :)

Istuskelin tuossa terassilla vasta aamukahvilla kun äiti pölähti pihaan ja sanoi, että teki mieli tehdä pihatöitä :D Äiti kun on samaisessa talossa asunut ennen, tykkää käydä täälä möyrimässä pihalla. Rivitalon pihassa ei juuri oo möyrimistä. Siinä se alkoikin sitten kaivella kukkapenkkejä ja mä menin hävittämään isoa kasaa nokkosia, kun ne aikoo vallata meidän pyykkitelineen ympäryksen. Nyt oonkin sitten ihan nokkosenpolttamilla, kirvelee edelleen.


Pesin terassin tuolit ja pöydän ja siirryin sisälle siivoamaan. Äiti tuli kans pian ja vaihdoin verhot ja siivottiin oikeen kunnolla. Nyt on ihanaa kun haisee hyvälle <3>

Lopuksi vielä grillattiin lehtipihvit ja syötiin ne valkosipulimajoneesin ja salaatin kanssa. NAM! Me aloitettiin Tuomon kanssa karppaamaan tuossa kuukausi sitten, eli ei syödä hiilihydraatteja juuri ollenkaan, ehkä n. 20g/päivässä. Paino on pudonnut 6kg ja vyötärönympärys kaventunut useita senttejä. Hassua, ajattelis että kun syö noin rasvaista ruokaa, paino vaan kasvaisi :) Moni onkin jo väittänyt, ettei varmasti oo terveellinen ruokavalio eikä toimi tollanen.. Sittenpähän näkevät :) Mulla on ainakin mahtava olo, virtaa on koko ajan enemmän kun pitkiin aikoihin!

Kuvailin tänään pihalla:

Ties mikä pensas tuo on, mutta söpön näkösiä marjoja :)






Koirat nauttii pihalla olosta :) Ajattelin vielä tänään tehdä pitkästä aikaa yölenkin.Jaloritarinkannus kasvaa jo melkein terassin katolle






Toivon kaikille rentouttavaa viikonloppua ja aurinkoista säätä!

Pahoinpitely.

Mun paras ystävä pahoinpideltiin perjantaina. En oo siitä pystynyt oikeen tänne kirjottamaan, mutta ajattelin että auttais itteäkin kun saa johonkin vähän purkaa. Ystäväni miesystävä oli mustasukkaisuuttaan suuttunut, kun ystäväni kuulemma katsoi niin kauniisti erästä häntä melkein 20v. vanhempaa miestä. Oli vääntänyt ystäväni kättä, hakannut hänen päätään seinään, repinyt suupieliä sivuille ja ylöspäin, kuristanut, potkinut ja lyönyt. Miten joku ihminen voi tehdä rakastamalleen ihmiselle noin? Tai yleensäkään kenellekään ihmiselle. Täytyy olla läpeensä paha ja tunteeton. Ei sellaisella ihmisellä voi olla tunteita lainkaan, eikä ainakaan osaa rakastaa. Mä todella toivon, että mies saa ansionsa mukaan.

Olin juuri saanut turvavyösakot (aijai mua) kun ystäväni laittoi viestin lauantaina että hän soittaa kun ehtii, on kuulusteluissa koska mies pahoinpiteli hänet. Olin juuri viemässä isää parturiin, enkä saanut keskityttyä sen jälkeen mihinkään. Ystävästäni ei kuulunut mitään, joten soitin hänelle parin tunnin päästä äidin luota ja hän kertoi mitä tapahtui. Tärisin puhelimessa ja kun lopetin puhelun, purskahdin itkuun. Ystäväni ei pystynyt edes puhumaan kunnolla, koska hänen suunsa oli niin verinen ja paisunut. Hän sanoi, ettei uskalla mennä kotiinsa illemmalla ja lupasin mennä hänen kanssaan, kunhan hän ensi nukkuisi vanhempiensa luona hetken.

Mentiinkin ystäväni luo siinä ennen klo 19, mielessäni vilisti mielikuvia kuinka se mies odottelee meitä siellä. Tai kuinka talosta on ikkunat rikottu. Ja vaikka mitä muuta. Siellä ei kuitenkaan ollut ketään, ystäväni tuli heti mun perästä. Hän oli ihan kamalan näköinen. Kasvot oli paisuneet melkein tunnistamattomiksi, huulet olivat turvonneet aivan kaksinkertaisiksi, kuhmuja ja ruhjeita oli joka paikassa.. Aloin taas itkemään. Halasimme toisiamme ja kiitimme siitä, että hän on vielä elossa.

Ystäväni yritti syödä niitä lämmin kuppi-keittoja, mutta hän ei saanut juotua kupista, kun kaikki valui huulia pitkin pois. Pilliä ei pystynyt imemään, joten hän kaatoi keittonsa kermakkoon ja siitä juominen onnistui jotenkin, kun siinä on se kaatonokka. Suuta hän ei saanut auki kun sen verran, että lusikan sai suuhun. Aina kun piti nielaista, hänestä näki kuinka paljon se sattui. Särkylääkkeet eivät auttaneet yhtään. Ystäväni tuli meille yöksi, ettei hänen tarvitsisi olla yksin kotona jos tuo mies päättäisikin mennä sinne.

Ystäväni jutteli tapahtuneesta ja mielestäni järkyttävin asia pahoinpitelyn jälkeen oli se, että kun ystäväni oli päässyt juoksemaan asunnosta pihalle ainoastaan toinen kenkä jalassa, kaikki tavarat asunnossa jossa hänet pahoinpideltiin, hän oli hakannut naapurin ikkunaa, ja huutanut että "mut on pahoinpidelty, tarvitsen poliisia!" niin verhoja oli raotettu, vilkaistu ja huudettu että "mee pois täältä riehumasta". Vasta toinen ovi oli avattu. Onko ihmiset noin piittaamattomia? Ei mitään tunteita enää apua tarvitsevaa kohtaan. Ovatkohan ne ihmiset miettineet jälkeenpäin asiaa? Mitä jos pahoinpitelijä olisikin syöksynyt ystäväni perään ja vienyt hänet takaisin hakattavaksi tai tapettavaksi? Myöskin poliisit olivat vihjailleet, että "kenenkäköhän vika tämä nyt sitten oli.." Ilmeisesti uskoneet pahoinpitelijän väitteitä, että hän olisi yrittänyt estää ystävääni ajamasta juovuksissa.

Tuntuu kamalalta, ettei mihinkään voi enää luottaa. Eikö poliisien pitäisi olla ammattilaisia, auttajia??? Tuntui uskomattomalta, että jollekin läheiselleni kävisi noin. Tiesin, että mies oli todella mustasukkainen, mutta jotenkin en uskonut että hän näin pitkälle menisi, vaikka en häntä tunnekkaan. Toivon ystävälleni kovasti voimia, että hän pystyisi toipumaan tästä. Olen todella ylpeä siitä, että hän ei puolustele miehen tekoja ja haluaa varoittaa muitakin naisia sairaalloisen mustasukkaisista miehistä. Ystäväni luonnollisesti lopetti suhteen siihen ja rikosilmoitus on tehty. Ystäväni on ollut todella rohkea tapahtuneen jälkeen ja toivonkin, että hän joskus vielä pystyy luottamaan ja rakastamaan. Hän on sen ansainnut.

Kaikenlaista pulinaa.


On ollu niin kiirettä, ettei oo ehtiny kirjotellakaan. Olin viime viikon ainoana meidän osastolta töissä ja siellä joutui jos jonkinlaista selvittelemään ja illat meni sitten aivan jossain muualla. Kierrettiin useita kertoja kirppiksiä sekä äitin että kaverin kanssa (en vaan enää muista mitä löysin xD), toisen kaverin kanssa käytiin Tokmannilla, mihin tuhlasin rahaa ihan liikaa ja sitten alotettiin T:n kanssa karppaus. Ollaan nyt parisen viikkoa syöty tosi vähillä hiilihydraateilla, varmaan joku 10-20g päivässä. Olo on parempi kun aikoihin, ei turvota eikä väsytä, eikä nälkääkään oo. Mitään herkkuja ei edes tee mieli :) Painoa on pudonnut jonkun 5kg molemmilla..

Ärsyttävää tässä on vaan se, että aina joutuu alkaa tekemään ruokaa. Ei voi vaan syödä leipää pikkunälkään. Ja mun on kyllä ikävä leipää :D ja maitoa tietenkin, oon semmonen maitohiiri.. Mutta katotaan nyt, kyllä mä jossain vaiheessa sit nostan noita hiilihydraatteja, alku mennään nyt näin jos sais painoa putoamaan.

Oon nähnyt tässä viikolla paljon kavereita, yhtäkään päivää ei oo mennyt niin, että olisin vaan tullut kotia ja tehnyt kotihommia tai muuta. Varmaan se ens viikolla sitten taas iskee, ettei jaksa nähdä ketään eikä jutella kenenkään kans. Oon vähän semmonen, et tarvin sitä omaa yksinoloa enkä jaksa kokoajan seurustella jonkun kanssa. Kummitytön kanssa olis kuitenkin tarkoitus mennä käymään tivolissa,jos ei suunnitelmat oo muuttunu M???

Toissailtana tongin tuolla meidän varastoissa, et olisko siellä mitään kivaa ja siivoilin vähän. Löysinkin vanhan laatikoston, missä yhden laatikon kyljessä luki isän siskon nimikirjoitus ja vuosi -58. Hauskaa :) Isä oli sitä jonkunverran hionut jo ja oli aikonut sen maalata joskus, mutta innostus loppui kesken.

Tuollaiset pikkuiset kaapit tulee laatikoston päälle ja siihen olis vielä peilikin väliin. Isä meinas vähän, että peili olis jopa ehjänä jossain vielä. Pitää alkaa etsiskelemään..

Mä alotin sitä hiomaan toissapäivänä ja hioin eilisenkin illan.. Tänään se sitten sai maalin päälleen.


Pitää vielä toiseen kertaan vetää maalit ja ne kaapit maalata. Peilinkehystä en oo vielä tutkinut, pitääkö sekin hioa... Toivottavasti ei, mulla on käsi ihan kipeenä. Hiomakone sanoi itsensä irti n. 10 minuutin hiomisen jälkeen, sieltä alkoi nousta kamala savu.. Tuli kyllä vähän semmonen olo et "naiset asialla.." :D Käsin hioin sitten loppuun ja on kyllä lihakset kipeenä, vaikka tuossa ei paljoa hiomista enää ollutkaan. Toinen reuna ja nuo laatikoiden välit. Tasoittelin sitten eri hiomakoneella vielä, mistä ei ollu mitään apua maalien lähtemiseen.. Laittelen sitten kuvia jos tuosta ei tuu ihan kamala :D

Mietin ensin, että olisi maalannut sen valkoiseksi, niinkuin se ennenkin on ollut, mutta meillä kun ei ole mitään valkoisia kalusteita niin ehkä se olis ollut vähän silmäänpistävä.. Toisaalta olis ollut ihan nättikin valkoisena ja vaikka syvänpunaiset laatikot.. Katsotaan, voihan olla et se vielä vaihtaa väriä joskus :) Ei kuitenkaan pitkiin aikoihin, mun hiomalihakset ei kestä.

Järjesteltiin myös ennen juhannusta tuo "saunakämppä", eli pihasaunan oleskelutila. Sisällä on myöskin sauna ja pihasaunaa ei juurikaan käytetä. Siihen saatiin juhannusviikolla puukiuas ja onhan se aivan erilainen kun sähkö! Pitäis vielä siivota se sauna kunnolla niin vois sitäkin kuvailla taas. Tässä kuitenkin saunakämpästä kuvia nyt kun se on siistimpi. Löysin sinne isän varastosta kaikkia aarteita :) Se kun on ikänsä keräillyt kaikenlaista vanhaa tavaraa, mutta ne on vaan heitettynä johonkin varastonperälle. Pitäis siivota noi varastotkin, vois löytää vaikka mitä!


Hyllyille olisi tarkotus kehitellä vielä lisää täytettä.. Isä vei jotain kalliimpia aarteitaan pois, kun muutti tuohon naapuriin :)


Tämän ompelukoneenkin löysin jostain romukasasta...


Tuossa kaapissa on ollut maalausten reunukset rukiinjyvillä koristeltuna ja kullattuna, mutta hiiret ovat ne käyneet järsimässä pois..
Mä rakastan noita kattoparruja ja seinälautoja!


Tänään sain ensimmäisen ampparinpistoksenkin.. Joskus lapsena viimeksi on pistänyt ja kylläpä se onkin kipeä! Siitä on jo muutama tunti kun se pisti ja edelleen niskaa särkee :( Laitoin siihen tuollaista aloe vera-geliä, mitä oon ostanut pikkuveljen avokilta ja sen pitäis auttaa. Ainakin se laski turvotuksen nopeasti, mutta kipu jäi :(