Sekavana kotona


Täällä ei nyt ole juuri mikään muuttunut, mutta laitetaan muutamia kuvia taas meiltä. Mitäs sitä muutakaan tekisi tälläisenä sateisena iltana, kuin siivoaisi, vetäisi villasukat jalkaan ja mietiskelisi seuraavia projekteja. Ja niitä kesken jääneitä...




















Kameran linssin läpi aina kiinnittää huomiota paremmin niihin epäkohtiin, mihin silmä on muuten jo tottunut. Paljon mieluisampaa olisi käydä pintojen kimppuun, kuin tehdä sellaisia järkeviä "pikku" remontteja, kuin esimerkiksi vetää uusi vesijohto ulos tai maalata katto.















Aina löytyy monenlaista muttaa, miksi remontit siirtyvät. Keittiön lattian tahtoisin vaihtaa tuohon harmaaseen mitä olohuoneessa ja makkarissakin on, mutta samalla kuulemma pitäisi vetää se vesijohto ulos ja availla vähän eteisen lattiaa ja ilmeisesti jotain seiniä (?). Eteisen lattian vaihtaminen siintää kanssa mielessä ja kaiholla odotankin, koska olisi mahdollisuus alkaa tuohon savottaan. Täytyisi varmaan vähän säästää ensin. Toivon, että aiemmin eteisessä ollut puulattia olisi vielä tallessa räiskyvien vaaleansinisten laattojen alla. Laattojen asentamisesta on ehkä 10-15 vuotta, mutta silti kukaan ei tunnu muistavan, jätettiinkö puulattia alle vai revittiinkö se irti. Se tulee sitten tarkistettua ja toivottavasti kaivettua esille jossain tulevaisuudessa häämöttävän lattia/vesijohtoremontin yhteydessä. 








Se on jännä, miten joitain asioita näkee päivittäin eikä niitä pian edes huomaa. Sitten kun on joku vähän oudompi ihminen tulossa käymään tai pitäisi julkaista kuvia täällä, kaikki epäkohdat ja tyhmän näköiset jutut oikein huutaa "katopas tänne!". Eteisen rappuset on yksi hyvä esimerkki siitä. Tarkoituksena oli maalata ne harmaiksi, mutta kyyhkysen harmaa olikin lopulta vaaleansininen. Niin kuin ne helkatin laatatkin. Meillä on vaaleansininen eteinen. Onpahan ainakin erikoinen :D Mulla on jäljellä sitä porrasmaalia vielä ja oon ajatellut, mitähän siitä tulisi jos sekaan laittaisi mustaa tai tummanharmaata? Vai maalaisiko portaat valkoisiksi vain. Aika kauas jouduin selata blogia, että löysin kunnollisia eteiskuvia, mutta tältä se näyttää edelleen (klik).










Kuvissa yläkerran katto tuntuu putoavan niskaan. Ei se oikeasti niin häiritsevä ole, miltä kuvissa näyttää. Kissat on näköjään rehanneet lelunsa yläkertaan (kiinni jäin, en siivonnut siellä). Tuo putki on niiden lemppari, mutta se kerää ihan kaikki karvat enkä jaksa sitä sen vuoksi alakerrassa pitää. Leikkikööt sillä yläkerrassa poissa silmistä :D 










Korjausmaalailin tuosta katosta paria kohtaa jälkikäteen ja olinkin fiksuna ihmisenä "korjaillut" puolihimmeällä maalilla, enkä sillä samalla millä koko muu katto maalattiin. Ne kohdat erottuvat nyt kauniisti katosta, samoin kuin saumanauhan kohdat. Huomaatte varmaan oikeinkin hyvin ylemmästä kuvasta. Portaiden kaiteiden edestä puuttuu koristelautaa, toinen ikkuna puuttuu kokonaan. On kyllä tallella, mutta en nyt juuri muista miksei sitä ole paikoilleen vielä saatu. Täytyisi varmaan vähän muistutella. 










Kuvasin myös yläkerran "askarteluhuoneen" sekamelskaa. Tätä se sitten on, kun tekee vähän sitä ja tätä ja tuota. On ilmapalloa, puujuttuja, nauhoja, maaleja, ompeluvälineitä, koruntekovälineitä, kuvansiirtoaineita, rautalankoja.. Kaikki yhdessä onnellisessa kasassa! Otin teille kuvan, miltä työpöytä näyttää kun on monta projektia menossa, mutta en sitten kehdannutkaan julkaista sitä. Olisi heikoimmille voinut käydä hullusti :D Yläkertaakaan en kovin mielelläni kuvaile, kun yleensä siellä on se hallittu kaaos ja noita huoneitahan me ei olla remontoitu vielä yhtään. Siihen syynä on se, että lattiat aaltoilee ja ne pitäisi kunnolla suoristaa ennen laminaatin asennusta. Seinien laittaminenkin tuntuu turhalle, kun lattiassa on 60-luvun oranssinruskea muovimatto. Tässä askarteluhuoneessa on siis mun 15-vuotiaana valitsemat tapetit. Kyllä, silloin oli sininen kausi!












Ystäväni antoi mulle tälläisen söpön vanhan tuolin projektiksi. Se oli alunperin valkoinen ja sudin siihen Jeanne d'Arcin vihreän kalkkimaalin jämät. Valkoinen kuultaa läpi ja kaikki kolhut näkyy, mutta tuoli on jotenkin niin symppis just noin! Mietinnässä on vielä, mihin sen istutan. Pitsiverhonpalat leikkelin valmiiksi ja ajattelin ommella niistä terassille verhot, mutta enpä ole ennättänyt. En tiedä laitanko niitä edes tänä vuonna, kun ei ulkona tule juuri istuskeltuakaan näiden kelien vuoksi.










Kissat ne nauttii ulkona olosta, satoi tai paistoi ;) 





Nyt taidan katsoa pari jaksoa koukuttaneita uusia sarjoja Zoota ja Unrealia. Muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan täällä!

3 kommenttia

Kata Maria kirjoitti...

Kivoja yksityiskohtia!
Kyllä ne askarteluhuoneet ruukaa olla aina sellaisen sekamelskan ympyröimänä että.... :D

Miia kirjoitti...

Kata, niimpä. Onneksi se on tuola yläkerrassa poissa näkyvistä :D

Anis kirjoitti...

Aikansa kutakin. Niitä pitäisi remppoja kyllä riittää mutta kun ei tiedä, mistä aloittaa kun projektit pakkaavat leviämään....