Viimeinen lomapäivä pyörähti tänään käyntiin. Perjantai-illalla kotiuduttiin Kreetalta. Tässä teille piiitkä postaus lomamatkastamme.
[Agios Nikolaoksessa oli todella paljon korkeuseroja]
Lähdimme kotoa matkaan torstai-illalla, lento lähti perjantaiaamulla kohti Iraklionia. Hyvin valvotun yön jälkeen nukuin koko lentomatkan ja heräilin vähän ennen laskeutumista. Tiedättehän sen ihanan kuuman henkäyksen, kun astut lentokoneesta ulos? Sitä olikin jo ikävä. Matka jatkui Iraklionista Agios Nikolaokseen vielä parin tunnin verran linja-autolla.
[hotellimme parveke]
[iltanäkymää parvekkeelta]
Hotellimme oli El Greco, aika perus 3- tähden hotelli hyvällä sijainnilla ja merinäköalalla. Huoneet eivät olleet mitenkään kummoisen näköisiä, mutta ihan riittäviä. Uima-allasta ei ollut ja koska rannalle oli matkaa n. 50metriä, sitä ei tarvittukaan. Ekana päivänä vähän kierreltiin Agios Nikolaosta ja makoiltiin rannalla. Aika rauhallisesti vietettiin perjantaita, osa meistä ei ollut nukkunut yhtään. Onneksi merivesi piristi niin että jaksoimme sinnitellä iltaan asti. Illalla nukkumaan mennessä mukava yllätys olikin hotellihuoneessa viliseviä ötököitä. Ikkunoissa lenteli jotain erikoisen kärpäsen näköisiä, joita edelliset asukkaat olivat verhoilla tappaneet ikkunoihin ja joiden raadot olivat vieläkin paikoillaan. Muutama ötökkä vilisti sängyn alle ja käskin jo T:n nostaa patjaakin, että nähdään näkyykö myös luteita. Ei näkynyt. T sai onneksi myös tapettua kaikki ötökät mitä nähtiin. Varmuuden vuoksi jätettiin vessaan yöksi valot päälle, ettei tule ainakaan torakoita.
[Pohjaton järvi yhdistyy mereen tuon pikkuisen sillan alla]
Lauantaina fiilis olikin ihan eri hyvin nukutun yön jälkeen. Aamupala tosin ei ollut mikään elämys, tarjoiluastioista lähes puolet oli tyhjänä, eikä täydennystä tullut ainakaan meidän ruokailun aikana. Samaa meininkiä jatkui koko loppulomamme, vähän väliä oli jokin astia tyhjänä ja kuulin henkilökunnan selittelevän menekin yllättäneen tai vastaavaa. Kreikassa vietettiin Marian taivaaseenastumisen päivää 15.8. Se ei kuitenkaan meille turisteille näkynyt mitenkään, ainoastaan yksi ilotulitus bongattiin. Käytiin varaamassa vuokra-auto maanantaille. Tiesimme Takisin tarhan olevan hankalan matkan takana, joten päätettiin ottaa jonkin sortin maasturi.
Lopuksi meille valikoitui Suzuki Jimny, joka olikin ihan hyvä vaihtoehto meille. Jimnyn ääni kuului varmaan kilometrin pääähän, sen verran se rämisi ja paukkui, mutta oli ihanan viileä ajella katot auki ja tuulen humistessa.
Sunnuntaina päätimme lähteä paikallisbussilla Plakaan ja Spinalongan saarelle, mistä Yle Teemalta tuleva Saari-sarja (klik) kertoo. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että taksi tulee suunnilleen saman hintaiseksi ja pääsemme liikkumaan silloin kuin haluamme, joten otimme taksin. Kuljettaja oli hauska vanha papparainen, suurimman osan matkasta lauleskeli ja välillä huuteli "Saatana perkele" jonkin autoilijan törttöillessä tai jonkun naisen mennessä ohi "iiiiiihana". Hän hoki myös hauskoja sananparsia suomeksi ja kertoi ajavansa kuin Keke Rosberg. Spinalongan saari oli huikea ja sitä osasikin hämmästellä ihan eri tavalla Saari-sarjaa katsottuaan. Kierrettyämme saaren ympäri kävellen, palasimme veneellä Plakaan ja söimme merenrantatavernassa saarta katsellen. Plakassa oli myös hauskoja putiikkeja, joissa oli sisustettu jollain tietyllä värillä.
[joku paikallinen kaveri]
[Alin kuva Spinalongalta Plakaan tultaessa]
Maanantaiaamuna siis otettiin suunta rämisevällä ja kolisevalla vuokra-autolla kohti Ierapetraa. Sovittiin tapaavamme Takisin kanssa Lidlin pihassa. Siinä häntä odotellessamme näimme todella nälkiintyneen näköisen koiran tulevan eräästä pihasta meitä kohti. Meillä oli joku 7-8 pussillista pyyhkeitä, lääkkeitä, hihnoja, harjoja ja ties mitä mukana ja kaivelinkin pusseista vesikipon ja laitoin koiralle vettä. Sitä pelotti kovasti mutta kävi juomassa ja vähän heilutti häntääkin. Takisin saapuessa paikalle hän järkyttyi myös koiran huonosta kunnosta ja sai lopulta pienen jahtaamisen jälkeen koiran kiinni. Koira olisi ehkä collien kokoinen täysissä voimissaan, mutta nyt Takis pystyi kantaa sitä yhdellä kädellä. Koiran kylkiluut loistivat ja myös selän ja takapuolen päältä oli luut nähtävissä. Siitä talosta, mistä koirakin oli tullut, lähti mies ja nainen tulemaan juosten luoksemme Takisia huutaen. He päästivät ilmoille valtavan kreikankielentulvan ja pitkään puhumisen jälkeen Takis kertoi meille koiran syntyneen pentuna näille ihmisille, jonka jälkeen he olivat antaneet sen toiseen kotiin, joka oli kohdellut sitä huonosti ja sen vuoksi koira on nälkiintynyt. Nyt se oli palannut kasvattajilleen, jotka kuulemma huolehtivat koirista hyvin. En ollut ihan vakuuttunut asiasta nähtyäni miten nämä ihmiset raivosivat pihallaan Takisin lähdettyä kauppaan. Tavarat lentelivät ja karjunta kuului kauas meidän luo saakka. Lopulta mies vei koiran takaisin yhden talon puutarhaan, missä se oli aiemminkin viettänyt aikaansa. Uskon kuitenkin, että Takis pitää heitä silmällä, ilmeisesti he tunsivat jo ennestäänkin. Kovasti he myöntelivät Takiksen käskiessä viemään koiraa eläinlääkäriin ja hoitamalla se kuntoon. Kerroin toki näiden ihmisten raivoamisesta, mutta Takis vakuutti että tietää heidän pitävän hyvän huolen koirista ja uskon häntä. Ehkä he olivat vain luonteeltaan hieman erikoisia tai raivosivat jostain muusta asiasta.
[tuo ruskea koira rapsutteli pentua kauan mahasta sen makoillessa kaikessa rauhassa selällään :D]
[nämä pennut pelkäsivät niin paljon etteivät tulleet kolostaan siliteltäväksi]
Ajoimme Takisin perässä ylös vuorelle. Hänen tarhansa oli kaatopaikan takana, mistä hän usein löytääkin hylättyjä ja huonokuntoisia koiria. Tarhalla meitä oli vastassa iloinen koirien haukunta, osa juoksi autolle asti meitä vastaan. Tarhan ollessa kaukana vuorella, Takis päästää usein koiria vapaaksi tarhan ulkopuolelle juoksentelemaan ja ne tulevat takaisin portin taakse sitten liikuttuaan tarpeeksi. Tarhalla on yli 150 koiraa. Jännitin etukäteen, onko siellä kuinka kamalan ja huonokuntoisen näköisiä koiria ja montakohan itkua saan päästää.. Mutta Takis huolehtii todella hyvin koiristaan, ne olivat ainoastaan likaisia ja osalla oli pitkät kynnet. Ei mitään märkiviä haavoja ym. Osa ontui tai oli vielä toipilaana, mutta hyvin pärjäsivät siellä isossa koirajoukossa. Takis oli kiitollinen lahjoituksista ja sanoikin tällä pyyhemäärällä selviävän talven yli.
Oltiin paikalla varmaan parisen tuntia ja saatiin lukematon määrä pusuja ja hännän heilutuksia. Pienet naskalihampaiset pennut tarrasivat housunlahkeeseen kiinni yhtäkkiä ja haastoivat leikkiin. Tarhalla oli todella kuuma, varmaan yli 40 astetta.
Mentiinkin siitä heti Ierapetraan mereen uimaan. Päätimme lähteä käymään Kournajärvellä, joka oli toisessa päässä saarta Hanian lähellä. Häämatkalla kävimme sielä ja se oli upea makeavetinen järvi vuorten juuressa. Ajeltiinkin lähes koko päivä sinne ja perillä oltiin joskus vähän ennen pimeän laskeutumista. Järvi ei ollut entisensä, vaan se kupli ja haisi todella pahalta. Osa poluista oli ruohikoitunut ja kävimmekin lopulta vain pulahtamassa ja lähistöllä olevassa tavernassa syömässä. Huomasimme monessa tavernassa varsinkin Agios Nikolaoksessa sekä täällä Kournajärven rannalla tietynlaista välinpitämättömyyttä. Tilauksia unohdettiin tuoda pöytiin, tai tarjoilijaa sai metsästää saadakseen laskun. Rodoksella eikä aiemmin Kreetallakaan emme ole törmänneet vastaavaan, mutta loppulomasta se alkoi todella jo ottaa päähän. Olimme yöllä vasta perillä hotellilla ja kaikki joutuivatkin taistella loppumatkasta unta vastaan.
[Ierapetrasta molemmat kuvat]
Seuraavana aamuna lähdettiin vuoristoteitä kohti Vain hiekkarantaa. Vain palmuhiekkarannan kerrotaan syntyneen foinikialaisalusten miehistöjen aikanaan syömistä taateleista, joiden siemenet he heittivät mereen, josta ne ajautuivat rannalle ja kasvoivat palmuiksi. Ranta oli todella upea, paljon palmuja ja kallioita ympäröimässä hiekkarantaa. Väkeäkin tuli toki paikalle paljon ja lähdimmekin muutaman kerran uimisen jälkeen jatkamaan ajelua kohti Ierapetraa. Päätimme ajaa vuorten läpi Kreetan eteläpuolelle, josta suuntasimme takaisin Agios Nikolaokseen. Serpentiinitiet tulivat jälleen tutuiksi ja näimme monta pientä kyläpahasta, joissa saattoi olla ainoastaan 3 taloa. Auto oli meillä vuokralla kaksi päivää, joten illalla jätimme sen hotellin eteen mistä vuokrafirman mies sen kävi noutamassa.
Keskiviikkona Agios Nikolaoksessa oli markkinat, missä olikin kunnon härdelli. Myytiin t-paitoja, housuja, siivousvälineitä, alusvaatteita, koruja, krääsää, mausteita, hunajaa, leipomistarvikkeita, tunikoita, hedelmiä, vihanneksia ja ties mitä. Lähdimme äitin kanssa kahdestaan sinne shoppailemaan T:n lähtiessä salille ja veljeni jäädessä nukkumaan. Mukaan tarttui mm. housut, mausteita, hunajaa, isoja pyykkipoikia joilla saa rantapyyhkeen tuoliin kiinni ja silikonisia tähtimuotteja joita ajattelin käyttää betonijuttujen tekoon kotona. Kävimme myös parissa sisustusliikkeessä, mistä ostin peltipurkin teepusseille (oon saanut hajotettua jo kaksi puista teepurkkia) ja yhden kekseille tarkoitetun peltipurkin.
Keskiviikko ja torstai kuluikin shoppaillessa ja uidessa Kitroplatian rannalla, joka oli hotelliamme lähinnä. Kävimme syömässä tutuksi tulleessa La Strada-nimisessä tavernassa, jossa sai todella hyvää ruokaa ja useasti pysähdyimme Twins-nimiseen tavernaan juomaan siiderit. Tarjoilija osasikin jo ennakoida tilauksemme Twinsissä :D Tuliaisia en juurikaan tälläkään kerralla tuonut paitsi kummitädilleni kiitokseksi kissojen hoidosta ja isälle postien hakemisesta ja talonvahtimisesta. Itselleni ostin 3(!!) Michael Korsin feikkilaukkua, mausteita, puhelimeen kuoret, lompakon.. Tällä kerralla menikin paljon vähemmän rahaa mitä yleensä reissussa, mikä on tietysti kovin positiivista. Perjantaiaamulla linja-auto lähti hotellilta klo 8.45 ja kotona oltiin illalla klo 22 aikaan, jonka jälkeen hain vielä kissat hoitopaikasta. Koirat sain vasta lauantaina, kun hoitolanpitäjillä oli perjantai-illalla menoa, mutta nyt on kaikki onnellisesti kotona. Mukava reissu siis kaiken kaikkiaan, mutta ehkäpä en toista kertaa menisi samaan paikkaan. Takisin tarhan kuulumisia voit seurata Facebookista täältä. Varsinkin Dodo-niminen koira vei mun sydämen täysin kiipeämällä aitojen yli ja tuijottelemalla sielukkailla silmillään. Dodon ja muiden kiipeilyä näet Youtubesta, täältä.
Nyt nauttimaan viimeisestä lomapäivästä!
