Pikkuinen itkeskeli koko yön, ulvoi ja vinkui. Meinasin lähteä sen kans keskellä yötä isän luo yöks (isä on pois kotoa), että olisin saanut sen sisälle, mutta en sitten viittiny kun sielä on kissa. Aamulla annoin ruokaa ja pikkuinen olis hotkinu sen varmaan niin vauhdilla, et heittelin niitä pitkin häkkiä ja se etsiskeli ne ruuat sieltä. Istutettiin kesäkukkia ja paikkailtiin nurmikkoa äitin kanssa ja pikkuinen seurasi tarkkaavaisena meidän tekemisiä. Välillä vinkui rapsutuksia ja olikin onnellinen kun joku jaksoi silitellä.
Sillä aikaa kun oltiin niitä kukkia ostamassa, oli se löytöeläinkoiratarhan omistaja käynyt hakemas koiran pois. Soitin sille ja sanoin, että ei antaisi sitä koiraa enää omistajilleen ja kysyin aikooko tehdä rikosilmoituksen. Sanoi soittelevansa eläinsuojeluviranomasten kanssa vielä.
Äsken se mies soitti uudelleen, koiran omistajat olivat kyselleet koiraa, joten se oli pakko antaa heille. Se mies sanoi, että aikoo kyllä olla tiukkana niille, ettei koiraa noin kohdella ja eläinlääkäri menee maanantaina tutkimaan koiran paikan päälle, sekä antaa hoito-ohjeet. Kahden viikon päästä menee sitten katsomaan, onko ohjeita noudatettu ja jos ei, on lisää syitä ottaa koira heiltä pois. Itku multa pääsi, kun kuulin, että pikkuinen joutuu vielä takaisin sinne. T ehti kans jo tykästyä koiraan ja oli tossa aika vihasena. En usko, että he tapojaan korjaavat. Tosi pahoillaan oli se löytötarhan mieskin, mutta ei kai hänkään asialle mitään voi. Pitää nyt kaverin kanssa illalla jutella, tehdäänkö me asiasta rikosilmoitus ja soitella eläinsuojeluihmisen kanssa. Miksei elämä voisi joskus olla reilua...
