Kylmäkostea sumu lyö vasten kasvoja aamulla kun olen viemässä Nolaa ulos. Pikkuhiljaa päivän edetessä aurinko alkaa pilkistää pilvenraosta ja luo upean lokakuisen kuulaan päivän. Vielä ei ole tarvittu talvirenkaita, eikä kovin montaa kertaa ole tarvinnut rapsutella auton ikkunoita jäästä, mutta kohta on sen aika jälleen.
Metsälenkillä lehdet kahisevat jaloissa ja mustikanvarvut ovat upeassa ruskassa. Puolukat odottelevat poimijaansa ja puut alkavat näyttää tyhjiltä. Aurinko lämmittää vielä, vaikka päivä ei enää järin pitkä olekaan.
Kotona vaahtera on pudottanut lehtensä ja värjännyt koko pihan monenkirjavan väriseksi. Haravoin musiikin pauhatessa korvissa ja nautiskelen syksyisestä touhuamisesta. Kanervat odottavat istuttamistaan ja terassi pitäisi tyhjätä tulevan talven tieltä.
Pihasaunassa kynttilänvalossa istuessa ei syksyn viileä ilma haittaa. Pihan poikki on mukava kirmata pyyhe päällä sisälle lämpöiseen suihkuun. Radion soidessa taustalla leivon aamuksi sämpylöitä ja siivoilen vähän. Laitan kynttilät palamaan, takkaan valkian ja nautiskelen rauhallisesta koti-illasta kissan käpertyessä syliin kehräämään. Tunnelmavalot palavat yötä päivää luoden tunnelmallisia valopilkkuja pimeän keskelle.
Illan kruunaa puhtaiden lakanoiden tuoksu, kokonainen vuori tyynyjä ja rauhalliset, pitkät yöunet..
Paitsi, että menen yöksi töihin joten uudet lakanat saavat odottaa aamuun ;)
Iloa viikkoosi!
2 kommenttia
Onpa siellä mukava tunnelma! Mukavaa joulun odotusta. Saahan niin joo sanoa:-D
No vähän aikaselta vaikuttaa mut menkööt :D Sitä samaa!
Lähetä kommentti