Pikkumöökö


Naapurimme kysyi lauantaina, tiedänkö kenen kissanpentu majailee heidän autokatoksessaan. Oli kuulemma jo ollut muutaman päivän. Olin menossa yövuoroon ja lupasin mennä katsomaan sunnuntaina, josko saataisiin karkulainen kiinni. Joskus aikoinaan tässä alkoi pyöriä latz-kissan näköinen pentu nälkäisenä ja seurallisena keskellä talvea. Ruokin sitä ja vein sitä lämpöiseen välillä. Muutaman päivän kuluttua selvisi, että joku naapuri oli nähnyt pakettiautosta heitettävän viisi nyyttiä lumihankeen. Etsiskelimme loppuja neljää ja yksi ainoastaan löydettiin elossa. Nämä kaksi pääsivät sitten yhteiseen kotiin. Tapahtuneesta on aikaa yli 10 vuotta, mutta ihmisen julmuus jää mieleen..















Menin sunnuntaina herättyäni kissanruuan ja kuljetuskopan kanssa katsomaan saataisiinko pentu kiinni ja nopeasti se luottikin sen verran että sain sen syliin. Selvästi siis ihmisten kanssa ollut tekemisissä. Naapuri oli ottanut yhteyttä löytöeläintarhaan ja sieltä oli luvattu tulla kissa hakemaan illalla jos me ottaisimme sen kiinni. Mulla on koirat ollut samassa hoitolassa hoidossa ja tiedän kissojen häkkien olevan todella pieniä. Päätin ottaa kissan meille (naapurissa oli allergisia) ja soittaa Ssesylle miten edetään.










En oo vieläkään saanut soitettua. Laitoin kyllä heille ilmoituksen, että kissanpentu on löytynyt ja naapuri ilmoitti myös kylämme omassa facebook-ryhmässä. Pentu on luonteeltaan tosi ihana, viihtyy sylissä, tutki paikat heti rohkeasti, murisee koirille ja Nessalle (joka ei vielä oo suopunut kaveriin myöskään), rallittaa Moskan kanssa pitkin taloa..  Siitä tulee pitkäkarvainen myös ja oon nyt sanonut sitä möököks (suom huom: mörkö) kun se on niin pahana koirille :D 










T sanoi jo eilen, että eihän tuota pentua malta minnekään antaa. Taisi ihastua siihen jopa enemmän kun minä ;) Juuri pari päivää sitten keskusteltiin, pitäisikö alkaa Ssesyllä sijaiskodiksi ja ottaa yhtä kissaa kerrallaan, kun sijaiskodeista on huutava pula ja silloin T totesi että kyllä neljän lemmikin pitää riittää :D Niimpä... 










Pesin pennun eilen ja annoin sille matolääkkeen. Se oli tosi likainen ja takkuinen ja tänään huomasin sen kaulassa olevan haavan. En tiedä onko se raapinut jotain takkua pois niin kovasti, että ihokin aukesi vai mistä tuo on tullut, mutta putsailen sitä nyt. Tänään katsoin kissan kävelyä ja se mielestäni kävelee vähän laahaamalla toista takajalkaa. Ei siinä mitään kummempaa tunnu ja lujaakin se juoksee Moskan kanssa, joten vaikea sanoa.. Pitää seurailla sitäkin. Mä jo vähän ehkä toivon salaa ettei kukaan sitä kaipaa. Tässä se nyt makaa mun olkapäällä tätä kirjoittaessani ja nuolee mun korvantaustoja :D 










Miten tälläsestä vois luopua? :D 








4 kommenttia

Jovelan Johanna kirjoitti...

Voih! Me ollaan vilkuiltu kisuilmoituksia aina välillä jos meille löytyisi pentukisu tänne, mutta edes kissasuojat ei enää viitsi ilmoitella kotia etsivistä turhan tiuhaan :( Jossain vaiheessa pitää kissa saada taloon, se on kyllä varma!

Ellen - Milli`s Little Home kirjoitti...

Voi miten ihana möökö <3
Minä en voisi enää luopua tuosta söpöläisestä, siksipä en voisi tarjota sijaiskotia. Joskus olen harkinnut tuota hommaa, mutta enhän minä pysty luopumaan...

Miia kirjoitti...

Johanna, ohoh! eikö kaikki kesäkissat oo nyt justiin kotia vailla.. Ellen, joo en minäkään sitä pois halua antaa ja mies ei varsinkaan :D ajattelin et jos sijaiskotikissaan suhtautuisi heti alusta asti eri tavalla, mutta en tosiaan tiedä malttaisiko sitä luopua.. Nyt meillä ei tosin ole sijaiskissoille tilaakaan :D

Kirsi kirjoitti...

Onnea uudesta vaavelista. <3 Josko näihin kissanristiäisiin pääsis paikalle. ;)
Miss ya babe!