Hyvää matkaa kultarakas.






Makaan kylpyhuoneen lattialla. Yhtäkkiä kaikki voimat hävisivät, enkä jaksa enää nousta ylös. Raajani tuntuvat lyijyn raskailta ja horjahtelen ja lopulta kaadun. Sattuu ja huudan kipuani. Nukahtelen. Kuulen kuinka oma ihmiseni tulee viereeni silittelemään ja kysymään mikä kissalla on hätänä. Vilkaisen ihmistä ja mouruan kovaan ääneen. "Auta, sattuu!"







Ihminen ottaa minut syliin ja lohduttaa, mutta en jaksa pysytellä pystyssä, vaan rojahdan häntä vasten.

Ihminen laskee minut takaisin maahan ja kuulen hänen hätääntyneen äänensä kun hän soittaa päivystävälle eläinlääkärille. "Kissa makaa voimattomana maassa, huutaa kipua, on poissaoleva ja kuolaa!" Ihminen istuu vieressäni ja silittelee minua rauhoittavasti. Nukahdan. Jonkun ajan päästä tunnen kuinka minulta mitataan kuume, mutta en jaksa välittää. Sattuu niin kovasti.






Ihminen yrittää ruiskuttaa suuhuni vettä ja jotain pahanmakuista lääkettä, mutta en jaksa nielaista vaan se valuu lattialle. Pelottaa. Rauhoitun kun ihmiseni istuu vieressä ja silittelee rauhoittavasti.. jonkun ajan kuluttua hätkähdän ja säikähdän, kuka minua silittikään? En muistanut enää että ihminen oli vieressäni..







Kuulen kun ihminen soittelee uudelleen ja uudelleen päivystävälle eläinlääkärille ja kertoo, että kissa on shokissa, täytyy päästä heti lääkäriin! En jaksa edes pelätä tulevaa automatkaa.. Kuulen ihmisen äänestä epätoivon ja haluaisin lohduttaa, mutta en jaksa. Sattuu niin kovasti, kunpa ihminen ottaisi kivun pois.







Ihminen alkaa kuulostaa toivonsa menettäneeltä ja istuu vieressäni kauan silitellen ja käärien minut lämpöiseen peittoon. "Ei päästy lääkäriin, koita kestää aamuun saakka", ihminen kuiskaa. Alan olla kivusta niin heikko, etten välitä enää.

Ihminen silittää minua vielä ja jään yksin. Lopulta voimani loppuvat ja nukahdan ikuiseen uneen.








 






 --


Näin kävi viime yönä. Päivystävä eläinlääkäri kieltäytyi ottamasta minua vastaan isäni kissan kanssa, vaikka kerroin että on hätä, kissa on shokissa ( poissaoleva, valkoiset ikenet, veltto, laajentuneet silmät) ja tarvitsee välittömästi eläinlääkärin apua ja nesteytystä. Päivystävä eläinlääkäri kuulosti todella närkästyneeltä soittoihini ja arveli kyseessä olevan jonkin vakavamman sairauden, jolloin ennuste on huono. Kysyin moneen kertaan lähdenkö kissan kanssa ajamaan Ylihärmään ja kerroin, että pelkään ettei kissa jaksa aamuun.





Päivystävä eläinlääkäri vastasi olleensa eilispäivän töissä ja menevänsä myös tulevaksi päiväksi töihin, jolloin hänen pitäisi saada nyt yöllä pari tuntia nukuttua, että jaksaa auttaa muita potilaita huomenna. 





 









 Vanha kissa joutui siis kärsimään viimeiset tuntinsa. Kuinka avuton sitä ihminen onkaan, kun eläin huutaa apua ja mistään et sitä saa.. Mielelläni olisin antanut rakkaalle edes eutanasian, sen sijaan, että se joutui kärsimään monta tuntia. Tuntui eläinrääkkäykseltä. Vien asian eteenpäin ja toivon, että te muutkin teette niin jos vastaavanlaisia tilanteita sattuu. Seinäjoen alueella päivystysmahdollisuudet on todella huonot, yleensä päivystää yksi eläinlääkäri miltä voisi apua saada. Jos hän ei mieluummin nuku ja jätä eläintä kitumaan..









Zippo otettiin mulle kissaksi kun olin 16-vuotias. Päätin kuitenkin jättää sen vanhemmilleni, kun muutin pois kotoa. Se oli tottunut kulkemaan päivisin pihalla enkä halunnut viedä sitä kerrostaloon. Vanhempieni erottua se jäi isälleni, joka muutti ihan naapuriin. Kissalla säilyi siis sama reviiri ja samat tutut paikat. Nykyään kun me asumme vanhassa kotitalossani, Zippo on lähes päivittäin mukana puutarhatöissä ja välillä tulee hakemaan minua antamaan sille ruokaa jos isä on poissa kotoa.





Enää ei kukaan tuu puskemaan jalkaa eikä istumaan seuraksi paviljonkiin tai terassille. En ikinä anna itselleni anteeksi etten vaatinut kovemmin, tai etten lähtenyt ajamaan Vaasaan tai jonnekin muuhun kuntaan, mutta luotin eläinlääkäriin joka suositteli että odotan aamuun.





Hyvää taivasmatkaa pikkukissu.





Aivan taivaan tällä laidalla
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia:
kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä
pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois
ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran
lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan
olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon

8 kommenttia

Marika kirjoitti...

Voi Miia, kuinka tulikaan paha mieli tätä lukiessani. Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu, voin vain kuvitella.

On todella surullista, että päivystys on noin huonossa jamassa, ettei sitä ole selvästikään suunniteltu edes toimivaksi. On olemassa päivystys, mutta todellisuudessa ei ole olemassa päivystystä.

Vie asia tosiaan eteenpäin. Tuollaiseen pitäisi ehdottomasti saada jonkinlaista reaktiota.

Miia kirjoitti...

Sanos muuta.. ja tän kokosessa kaupungissa! Toivottavasti saan jonkun vastauksen, oliko mun valituksesta mitään hyötyä...

Anonyymi kirjoitti...

<3 naapurintätiltä

Marika kirjoitti...

<3 Voih :( Jaksuja sinne ja paljon!

Kirsi kirjoitti...

RIP Zippo <3

Miia kirjoitti...

Kiitos paljon!

Niina kirjoitti...

Itku tuli :'( ja kaikki mieleen muutaman vuoden takaa kun omalla kisulla petti munuaiset leikkauksen jälkeen.
Jaksuja sinne ja todella viet asiaa eteenpäin, kyllä suututtaa :(

Miia kirjoitti...

Niina, uskon :( en tiedä eteneekö asia tuosta mihinkään, mutta onpa ainakin yritetty...