3. Hääpäivä


Tänään ( tai eilen, 13. päivä) oli meidän kolmas hääpäivä. Fiilisteltäisiinkö vähän kolmen vuoden taakse? Seuraajatkin on jo osaksi muuttuneet ja toivottavasti vanhat seuraajat jaksaa vähän toistoa :)


















Kolme vuotta sitten päätettiin mennä naimisiin salaa. Oltiin seurusteltu 8 vuotta ja kihloissakin jo useampi vuosi. En halunnut perinteisiä kirkkohäitä, enkä pidä olostani keskipisteenä. Ajatuksena oli ensin mennä ulkomailla naimisiin.. Mutta tahdoimme kuitenkin läheisemme paikanpäälle, joten keksimme pitää salahäät kotonamme. 










Suunniteltiin muutama kuukausi ja metsästettiin telttoja, somisteita, pöytiä, pitopalvelua, juotavia, selviteltiin paperiasioita ja kuulutuksia... Laitoin facebookissa läheisille kutsut grillibileisiin/ yläkerran rempan harjakaisiin. Muutamalle jouduin paljastaa, että paikalle tulee pitopalvelu, kun yritin houkutella heitä paikan päälle, mutta harva kuitenkaan arvasi mistä oikeasti oli kyse. Vanhemmillemme kerrottiin totuus, sekä veljelleni ja hänen avovaimolleen jotka asuvat toisella puolen suomea eivätkä varmasti olisi tavallisiin grillibileisiin osallistuneet. Kerroimme myös muutamalle ystävälle, yhdelle pariskunnalle, jotka olivat salanneet omia häitään pitkään, eräälle kaukana asuvalle ystävälleni ja lapsuudenystävälleni, jolle kerron muutenkin aina kaiken. 
















Lomani alkoi viikkoa ennen häitä ja somisteiden, telttojen ym viime hetken asioiden kanssa aherrettiinkin yötä myöten. Viimeisellä viikolla otettiin hääkuvat koekampauksen ja -meikin jälkeen. Jännitys kohosi jatkuvasti ja odotin innolla läheisten reaktiota. Viimeisenä yönä kasattiin dj:lle koppia sateen varalle ja laitettiin lamppuja ja kynttiläsomisteita pitkin pihaa, kun serkkuni ajoi äitinsä kanssa pihaan. Oltiin varmoja, että paljastuttiin ja ilmeisesti heillä jotain epäilyksiä olikin, mutta ei kuitenkaan mitään varmaa. Huh, jännittävää!













Hääpäivä koitti kauniina ja tunsin oloni hyvin rauhalliseksi. Näinhän sen piti mennäkin. Olin suunnitellut aikataulut löyhiksi, koska en halunnut hiki hatussa juoksennella paikasta toiseen, jos tuleekin jokin yllättävä takapakki. Hain aamulla kukat ja menin kampaukseen ja meikkiin. Sieltä tullessani anoppi olikin meillä tuomassa vielä jotain koristeita ja dj testaili laitteitaan. Olin tehnyt Spotifyhyn muutamia soittolistoja valmiiksi. Koristelin pöytiä ja anoppikin lähti kotiinsa laittautumaan. En saanut syötyä mitään ja päivä kului jotenkin kunnes kello läheni viittä, jolloin vieraiden piti saapua ja vihkimisen alkaa. Emme olleet varanneet tähän yhtään ylimääräistä aikaa, koska pappi olisi paikalla ja järjestelyistä tajuaisi kyseessä olevan häät. Äiti ja anoppi pyöri kanssani sisällä auttamassa pukua päälle ja jännittämässä.










Isä tuli myös sisälle ja katselimme ikkunasta vieraiden tuloa ja heidän ilmeitään. Vihdoin sisääntulomusiikki alkoi. Se myös loppui samantien ja päästyämme ovelle saakka T:n isä huitoi ovella "T keskeytti! Älkää tulko!" Mielessä kerkesi käväistä sen sata asiaa, kunnes T:n isä selvensi mummojen olevan vielä ABC:llä kahvilla :D Mummot saapuivatkin sieltä kohta ja naureskelin heidän järkyttyneille ilmeilleen. Musiikki alkoi uudelleen ja muistan alttarille kävelystä ainoastaan ystäväni A:n ilmeen, joka kertoi "sinä senkin!" 










Vihkiminen meni kuin sumussa, en muista papin puheista juuri mitään. Oikeassa kohtaa molemmat kuitenkin vastasimme :) Pappi oli ihanan rento ja mummojen ABC-vierailulle hörähtely oli rentouttanut tunnelmaa muutenkin. Ihmiset kauhistelivat aluksi huoletonta vaatetustaan ja kuinka heillä ei ole lahjaa mukana, mutta onneksi tajusivat että emme halunneetkaan heidän stressaavan lahjoja tai pukeutumistaan. Meille oli tärkeintä, että he olivat paikalla. 









Vihkimisen jälkeen hyppäsimme ystäviemme autoon, jonka he olivat koristelleet meille ja huristimme kaksi kertaa ulkorakennuksen ympäri heilutellen vieraille. Emme ajatelleet mitään kättelyjonoa järjestää, mutta jotenkin vieraat itse järjestäytyivät jonoon ja tulivat halailemaan ja päivittelemään. Pitopalvelu oli saanut ruuan tarjolle ja syötiin kotoisasti kinkkukiusausta, salaatteja ja leipää. Kahdelle ystävälleni oli kasvisruokaa. Koska päivän oli tarkoitus olla rento, emme olleet suunnitelleet sen kummemmin aikatauluja, paitsi ruuan suhteen. Ruuan jälkeen otettiin yhteiskuvia ja kierreltiin juttelemassa kaikkien kanssa. Samantien laitettiin myös juotavat tarjolle, jota rahtasimme aiemmin kesällä Virosta äitini ja veljeni kanssa käsivoimin.










Anoppi piti ihanan puheen ja jossain kohtaa tuli yllärimorsiamenryöstökin. Olimme suunnitelleet muutaman leikin, missä ihmiset olivat loistavasti mukana. DJ soitti asiaankuuluvaa musiikkia, esimerkiksi "juoppojuoksukilpailun" (kilpailija laittaa mailan maata vasten ja toisen pään otsaansa, pyörii sen ympäri 10 kierrosta, jonka jälkeen juoksee suunnitellun radan. Nopein voittaa) aikana dj soitti piiri pieni pyörii-laulua. Kaikkien kilpailujen voittajat saivat diplomin. Ilta sujui sukkelaan, välissä hörpättiin kahvit ja kakut (minä polkaisin ensin) ja jatkettiin tanssimista. Naapureita oltiin jo varoitettu melusta etukäteen ja eräät naapurit olivat ystävällisesti tarjonneet meille pihaansa autoparkiksi.










Illan hämärtyessä sytyteltiin kynttilöitä, joita oli sadoittain pitkin pihaa. Dj oli lainannut meille kohdevalon, joka loi ihanaa tunnelmaa valaistessaan pihassamme olevaa suurta kuusta. Kaikilla tuntui olevan mukavaa ja meillä oli tietysti kaikista mukavinta! Kaikki toivomamme ihmiset eivät tulleet paikalle, mutta emme voineet asialle mitään. Jotkut pahoittivat mielensä kun kuulivat kyseessä olleen häät, mutta saman kutsun annoimme kaikille ja tämä oli kuitenkin mielestämme parempi vaihtoehto, kuin jos olisimme menneet ulkomailla kahdestaan naimisiin. Nyt kaikilla oli mahdollisuus päästä paikalle. 





Illan pimetessä oli perinteinen sukkanauhan metsästys ja häätanssiksi olin valinnut tämän ihanan laulun.










T ei ollut ilmeisesti sisäistänyt, että häätanssi tanssitaan valssin sijaan ja halusi vielä vetää häävalssin putkeen. Tanssimme siis myös Johanna Kurkelan Rakkauslaulun. Saimme ihanan häälahjan äitiltä, molemmilta veljiltäni ja toisen avovaimolta: he olivat ostaneet videokameran ja kuvanneet pitkin päivää sinne vieraiden videoterveisiä. Yö jatkui pitkään eikä loppuillan rähinöiltäkään vältytty, mutta minkälaiset pohojalaiset häät ne olisikaan ilman pientä tappelua! Pääsimme vihdoin nukkumaan joskus kuuden aikaan aamulla. Emme varanneet hääyöksi mitään kummempaa yösijaa, vaan jäimme kotiin nukkumaan. Kreetalle lähtö oli heti seuraavana aamuna ja pakkaamiset oli siinä hässäkässä jääneet.. Nukuimme tietysti aamulla pommiin ja heräsimme vanhempiemme tullessa koputtelemaan (olimme sopineet heidän tulevan purkamaan telttoja). Lähdimme matkaan tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus, mutta ehdimme ajoissa! Matkakin sujui rattoisasti, kun kuunneltiin videokamerasta vieraiden terveisiä. 





Oli niin ikimuistoinen ja ihana päivä! En ole katunut pätkääkään, että päätimme järjestää häät salaa, ne olivat meidän näköiset ja mahtavat! 





..nythän se kello onkin jo vaikka mitä, kirjoitin tätä tekstiä yli kaksi tuntia!

6 kommenttia

Jovelan Johanna kirjoitti...

Niisk! Ihana hääpäivätarina! Onnea hääpäivänne johdosta :)

Meillä tuli isännän kanssa kesäkuussa 6 avioliittovuotta täyteen. Meilläkin oli hieman erilainen tuo avioonastumisproseduuri. Tai eipä siinä mitään erilaista ollut, maistraatissa vierekkäin seisottiin sen pari minuuttia ja homma oli sitten siinä.

Mun hääpukunani oli ajohousut ja musta-valko-fuxia prätkätakkini, isännällä omat ajovaatteet. Siitä sitten lähdettiin lounaalle Stadiin yhteen lemppariravintoloistamme ja suorilla satamaan. Ajettiin laivan kitusiin, yövyttiin sviitissä ja seuraavan päivän iltana oltiin jo puolivälissä Eurooppaa peffat puutuneina.

Me karattiin ;D

Niina kirjoitti...

Tosi mukavan kuuloiset häät :)
Voin vain kuvitella miten ihana tunnelma kun on hämärtynyt ja piha on ollut täynnä kynttiläöitä :)
Myöhästyneet hääpäiväonnittelut! <3

Miia kirjoitti...

Johanna, hauskalta kuulostaa teidänkin tarina :) Niina, kiitos :)

Maikki kirjoitti...

Aivan ihana ajatus nuo salahäät. Mahtavaa, että saitte tehtyä päivästä juuri teidän näköisenne!

Kirsi kirjoitti...

<3

Miia kirjoitti...

Maikki, joo ne oli kyllä huikeen mukavat :) Kirsi <3