Sattuu ja tapahtuu

Oon ollut keskiviikosta asti sairaslomalla kuumeen ja flunssan vuoksi ja lähdin eilen hakemaan veljeäni töistä, kun äitin auto ei ollut lähtenyt käyntiin ollenkaan ja veljeni oli aamulla joutunut polkemaan -30 asteen pakkasessa. Tarkotus kun oli mennä autolla, eivät osanneet ennakoida, ettei auto käynnistykään ja sitten olikin jo kiire ja veljeni joutui aika vähissä vaatteissa pyöräilemään useamman kilometrin matkan. Lupasin hakea äitin ensin kyytiin ja oltaisiin sitten haettu veljeni ja olisin odottanut, että he käyvät kaupassa. 


Olin jo lähellä äitini kotia, kun jouduin pysähtymään jonkun edelläajavan kääntyessä vasemmalle. Yhtäkkiä joku rysähti vauhdilla perään, autosta lenteli paloja ja auto liukuikin törmäyksen voimasta. Aurinkolasit lensi päästä kun pää retkahti. 


Ajettiin siihen linja-autopysäkille parkkiin ja samantien siihen kaartoikin kaksi miestä, jotka sanoivat olevansa poliiseja. He kuvasivat autot, soittivat partion paikalle ja kyselivät tilanteen kulusta. Peräänajaja oli 89-vuotias pappa, joka ei ollut vain huomannut että autot on pysähdyksissä. Partio saapui ja asia hoidettiin paperille. Tällästä jälkeä sai aikaseksi:






Autoparka. Kävin tänään lääkärissä, kun niskat ja selkä on kipeät. Sanoin lääkärille, että ei pysty pitkään istumaan paikallaan, kun sattuu selkään ja hän totes "Sähän teet noita toimistotöitä, pystyt varmasti menemään töihin ens viikolla?". Kyllä kai jos kerran niin sanotaan. Tänään soittelin peräänajajan vakuutusyhtiön kanssa, mutta hän ei ole vielä käynyt laittamassa vahinkoilmoitusta, joten nyt on sitten hieman ongelmallista, millä pääsen ensi viikolla töihin.. 


Jotkut sanoivat, että peräänajajan vakuutuksesta pitäisi korvata mulle auto, mutta kun vahinkoilmoitusta ei ole vielä tehty, vakuutusyhtiössä eivät voi tehdä päätöstä. Aargh. Mä todella toivon, että maanantaina pappa pääsee tekemään ilmoituksen.


Nyt täytyy lähteä viemään autoa arvioitavaksi.. Ärsyttää, kun joutuu kipeänä täälä soitella ja hoitaa asioita ja odotella, vaikka en tehnyt mitään väärää..


Sellaista mäiskettä tähän viikkoon!

7 kommenttia

Sirutuuli kirjoitti...

Voi kamala! Toivottavasti pappa muistaa käydä tekemässä vahinkoilmoituksen ja asiat selviävät.

Cato kirjoitti...

Hui kauhistus! Onneksi sulle ei käynyt pahemmin, vaikka noi whiplash vammat voikin ikäviä olla.

Me ollaan kyllä semmosia onnettomuusmagneetteja kun viime talvena meinattiin jäädä auton alle kun toinen auto ei saanutkaan pysäytettyä ja törmäs siihen autoon,joka päästi meidät suojatien yli, ja molemmat sitten liuku eteenpäin ja me kerettiin just ja just juosta alta pois lapsen ja 2 koiran kans. Nyt sitten muutama viikko sitten tapahtu samalla lailla mutta ei onneks oltu vielä suojatiellä niin ei tarvinnu juosta alta pois.

Miia kirjoitti...

Siru, joo, soitin papalle ja sanoi menevänsä maanantaina :) Cato, Joo eikö tää tästä parane. Hui kauhee noita teidän kokemuksia :O

Niina kirjoitti...

Huih!! Mä en oikeen ymmärrä miks tuonikäsillä tarvii enää olla ees ajokorttia.. Miehen paappa puolikuurona ja muutenki ei niin täysillä enää matkas kurvaili vielä jokin aika sitten miten sattuu ja kyllä siinä pelättiin
koska jotaki sattuu..
Nyt ei onneks enää kykene rattiin
Uusiks vaan lääkäriin, ihmeellinen lääkäri ku luulee et toimistotyötä voi tehä jos ei pysty istua!!

Miia kirjoitti...

Niina, niimpä. Mun vaarilla oli aivoinfarkti puolitoista vuotta sitten ja toipumisen jälkeen joutui käydä uudestaan ajamassa inssin. Inssittäjä oli suositellut, että korttia ei enää myönnetä, mutta poliisilaitokselta olivat kuitenkin antaneet kortin :O Onneksi se ei oo kuitenkaan ajanut kertaakaan.

On jo parempi olo ja buranakuuri on auttanut sen verran, että varmaan kykenenkin menemään töihin :)

Saara kirjoitti...

Aika kamalaa. Ja ihan reilu lääkäri.. Eihän siinä mitään, jos niskat on vähän kipeet? Töihin vaan ja näytön äärelle istumaan... Mur!

Päpä kirjoitti...

Voi kun kurja juttu. :( Onneks ei sentään sattunu pahemmin, vaikka noi whiplashit voi olla tosi ilkeitä ja vaivata vielä pitkään. Toivotaan että tervehdyt nopeesti ja pääset töihin (vaikka mun mielestä voisit kyllä olla saikkarilla pari kuukautta ihan vaan sen pässin lääkärin iloks ;))
Pappa varmaan unohti jo seuraavana päivänä koskaan edes kolaroineensa. Ei muuta ku taksilla töihin ja kuitteja vastaan sitten korvaukset jälkeenpäin tilille... vaikka sitten oikeusteitse. :)