Päätettiin tuossa viikolla lähteä muutaman työkaverin kanssa viettämään rantapäivää Troiaan lauantaina. Eilen sitten metroilin aamulla Sete Riosin asemalle, jossa tavattiin. Lipun hinta oli 7,60euroa. Junamatka Setubaliin kesti tunnin verran ja oli täynnä naurua ja höpötystä. Mukaamme eksynyt miespuolinen työkaverimme sen sijaan veti lippiksen silmille ja todennäköisesti yritti sulkea korvansa meidän höpinöiltä.
Setubal vaikutti kivalta kaupungilta sillä pikaisella silmäyksellä, minkä ehdin ottaa kävellessämme juna-asemalta rantaan lautalle. Kapeat kadut, värikkäät rakennukset ja rauhalliselta vaikuttava elämänmeno. Ihmisiä tuntui olevan tosi vähän Lissaboniin verrattuna, kai sitä on jo tottunut vähän tähän ihmismäärään täällä. Lauttamatka maksoi muistaakseni n. 5euroa ja sillä sai sekä menon että paluun. Matka Troiaan meni nopeasti ja sieltä kävelimme laudoista tehtyä käytävää pitkin rannalle. Meillä oli upeat maisemat vuorille ja merelle lyhyen kävelymatkan aikana ja matkan varrella oli kylttejä, jotka kertoivat mitä kasvillisuutta ja eläimiä alueella on.
Troiassa oli lähempänä satamaa pienempi ranta, jossa oli enemmän ihmisiä, mutta kun kävelimme vähän kauemmas löytyi rauhallisempi hienohiekkainen ranta turkoosin meren äärellä. Nautiskelimme rennosta päivästä syöden mansikoita, pähkinöitä ja vesimelonia. Kävin kastautumassakin hyisen kylmässä vedessä hetken verran. En oo kyllä kovin montaa kertaa uskaltautunut mereen saakka, ehkä kolmena eri päivänä. Viime viikonloppuna poltin takareiteni aika pahasti, mutta onneksi ne ehti parantua ennen tätä reissua ja nyt olinkin tarkempana rasvaamisen kanssa.
Kun kyllästyttiin makoilemaan rannalla, kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja käppäiltiin takaisin satamaan jossa lautta lähtikin juuri sopivasti. Oltiin jo aiemmin päätetty syödä Setubalin erikoista choco fritoa ja ravintolat aukesikin samoihin aikoihin kun päästiin Setubalin puolelle. Jaettiin annokset ja pullo hyvää viiniä naisten kesken. Illan jo pimetessä hypättiin junaan yhdeksän aikoihin ja muutamien väsyhepulinaurujen saattelemana oltiin takaisin Lissabonissa vähän ennen kymmentä. Siitä vielä metroilin kotiin ja kello lähenteli jo yhtätoista kun vihdoin avasin kotioven. Pitkä päivä, mutta oli kyllä upea paikka ja rentoutunut olo rantapäivän jälkeen.
Näillä eväin jaksaa taas huomenna herätä 4.45 ;) Mukavaa viikon alkua teille kaikille!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti