Pohdintaa

Kaunispienielämän Anne sai mutkin mietiskelemään asioita. Oon usein ihmetellyt, kuinka ihmiset ovat niin tuomitsevia. Eivätkö he ymmärrä olevansa? Todella moni ihminen ei ymmärrä kuin oman kapean katsantokantansa ja tuomitsee muiden valintoja tai päätöksiä. Usein ihmiset eivät ymmärrä, että kaikki eivät välttämättä halua samoja asioita, mitä he itse haluavat. En välillä itsekään ymmärrä, mutta pyrin ymmärtämään. Sanotaan vaikka, että en ymmärrä kun ihmiset ottavat lemmikiksi käärmeitä tai hämähäkkejä. En itse voisi koskaan sellaista ottaa, mutta ymmärrän kuitenkin, että joku saattaa sellaisen haluta.

Muistan toki itsekin kun Vilin otin.. Puhuin koirista silmät ja suut täyteen ihan kaikille ja yritin varmasti suositella jokaista ottamaan koiran. Se oli ehkä suurimmaksi osaksi sitä, että halusi, että muutkin pääsevät osalliseksi samasta tunteesta mikä itsellä on. En kuitenkaan silloinkaan arvostellut ihmisiä, jotka eivät koiraa halunneet ottaa, tai jotka eivät koirista pitäneet.

Anne oli kirjoittanut, kuinka hän leikkikenttäkuvia lisättyään saa kommentteja että lapset varmaan nukkuvatkin leikkipuistossa.. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Onko tuollainen kommentointi vaan sitä, että halutaan aiheuttaa pahaa oloa, kateellisuutta vai omaa kapeakatseisuutta? Ei kai hyvänen aika ihminen tänne koko elämäänsä kuvaa, vieraiden ihmisten nähtäväksi. Luulen, että se on paljolti kateellisuutta, kun Annella on aikaa ja halua lastensa kanssa touhuta ja leikkiä.

Usein itsekin havahdun jonkun kanssa jutellessani johonkin hänen sanomaansa. Ihmiset arvostelevat niin helposti toisten päätöksiä, joita eivät itse ymmärrä. Tietysti sitä tulee varmasti tehtyä itsekin, en sitä kiellä. Tai vaihtoehtoisesti käy niin, että arvosteleva ihminen on tehnyt ihan samalla tavoin ja kun joku toinen tekee saman ratkaisun, tai ajautuu samaan tilanteeseen, häntä aletaan nälviä. En ymmärrä tällaista. Olen useamman kerran itse mennyt ihan sanattomaksi, kun en ymmärrä miten näin voi sanoa.

 Anne myöskin kirjoitti että "Kaikkihan me osaamme tuomita toisia, ja se on äärettömän helppoa.", kuinka totta se onkaan. Usein tietysti arvostellaan "leikillään", mutta eihän arvostelun kohde sitä tiedä. Itsekin tulee arvosteltua ihan liian paljon ihmisiä, eipä se oma elämäkään täydellinen ole. Yritän lopettaa sen. Tai ainakin arvostella vain sellaisia ihmisiä jotka sen ansaitsevat :D

Tietenkään en myöskään pidä siitä, että ystäviäni arvostellaan. Harvat tuttuni/kaverini/ystäväni tuntevat toisiaan kunnolla ja mielestäni silloin ei ole varaa arvostella heidän valintojaan tai mielipiteitään. Sitten ihmetellään, kun sanon asiasta. Ystäväni onneksi harvemmin ketään arvostelevatkaan.

Usein sitten tartutaan siihen, jos joku kehtaa arvostella MINUN elämääni, vaikka arvostelija tekisi itse ihan samaa. Miksemme voisi tehdä omaa juttuamme ja elää omaa elämäämme ja antaa muiden tehdä samoin? Tässä olisi varmaan ihan kaikille miettimisen paikka. Ei sitä voi koskaan tietää, miksi toinen päätyy tiettyyn ratkaisuun tai on tiettyä mieltä asioista. Itse ainakin haluaisin oppia avoimemmaksi ja jättää arvostelun vähemmälle. Kaikki ovat kuitenkin erilaisia ja hyvä niin.

Kuulostaapa jotenkin tekopyhältä. En itsekään todellakaan ole täydellinen ja varmasti arvostelen ihmisiä jopa huomaamattani ja puhun asioista, mitkä mulle ei kuulu, mutta yritän parantaa tapani. Joskus tietysti on pakko purkaa mieltään ja siihen saattaa liittyä monikin asia. Uskon kuitenkin, että olen pystynyt vähentämään ihmisten tuomitsemista ja osaan myös katsoa asiaa toiselta kantilta.