Lenkillä.

Kävin lauantaina maailman ihanimmalla lenkillä, kyllä niin mieli lepäsi ja sai taas voimia seuraavaan viikkoon.

Aurinko oli laskemassa eteeni ja värjäsi taivaan erilaisiin oranssin ja violetin sävyihin. Takanani täysikuu nousi. Ilmassa tuoksui pakkanen, eikä mistään kuulunut muita ääniä kuin omat askeleeni ja koirien läähätys. Pilvet näyttivät tummanvioleteilta ja pilvien siluetit hassun muotoisilta. Maa oli kuurassa ja tuuli vain vähän.

Koirat säntäilivät iloissaan edestakaisin ja juoksivat hippaa pitkin peltoja. Toivat keppejä, että saisivat taas hakea niitä uudelleen ja uudelleen. Kävivät välillä tönäsemässä mua käteen kertoen, että kiva että olet siinä. Haukkuivat riemusta.

Kävelin ja kävelin eikä olisi tehnyt millään mieli kääntyä takaisin. Nautiskelin hiljaisuudesta ja maaseudun rauhasta. Työpäivinä on jo pimeä, kun ehdin töistä kotiin eikä tuolla peltotiellä näe enää yhtään mitään, joten lenkeistä tulee yhä useammin remmilenkkejä. Ehkä sitten, kun lunta tulee, näkisi taas myöhemminkin illalla kävellä tuolla.

Ensi viikonloppuna olisikin suuret juhlat, ystäväni täyttää 30-vuotta. Suunnitelmissa on hohtokeilailua, ravintolassa syömistä, hyvää seuraa.. Olisi tarkoitus käydä hänen kanssaan kasvohoidossa kahdestaan päivällä, ajattelin sen olevan hänelle lahja. Meitä lähtee n. 10 hlön porukka ja varmasti tulee olemaan ikimuistoiset juhlat :) En malta odottaa!