Katsaus vuoteen 2015

Tämä vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja ajattelin vielä hieman muistella, mitä vuodesta 2015 jäi päällimmäisenä mieleen. Alkuvuodesta tein tiiviisti töitä, välillä oli vain neljä vapaapäivää kuukaudessa, joten vähän sumussa mentiin. Jaettiin ystävien kanssa iloja ja suruja, kävin töissä, hoidin kotihommat ja lenkkeilin koirien kanssa. 


Kevät alkoi ajoissa ja innoissani istuttelin kukan siemeniä ja laiteltiin paviljonkia pystyyn hyvissä ajoin. Kesä ei kuitenkaan koittanut toivotulla tavalla ja kesäinnostus lässähtikin jossain vaiheessa kesäkuuta, kun ilmat olivat kylmiä ja sateisia. Keväällä tapahtui ikävämpikin asia, joka on varjostanut koko vuotta ja ollut mielessä jatkuvasti. Hengähdystauon toi toukokuun lopussa Dublinin loma, jossa rentouduttiin kaveripariskunnan kanssa ihan kunnolla. Kierreltiin pubeissa ja kaupungissa ja ihmeteltiin Irlannin kieltä. Olisin toivonut, että olisimme ehtineet käydä tutustumassa jossain maaseudulla, mutta muutaman päivän lomaan ei kaikkea saatu sovitettua. Ehkä palaamme vielä joskus Irlantiin. 

Kesällä käytiin eri ystävien kanssa muutaman kerran piknikillä, jossa metsästettiin kummitytön ja hänen siskonsa kanssa aarretta, toisen ystävän ja hänen lapsensa kanssa ihmeteltiin kesän kukkia ja paistettiin makkaraa nuotiolla. Tänä vuonna oli selkeästi huomattavissa, että ystävien kanssa keksittiin jotain ihan muuta kuin baarissa käymistä. Ehkäpä siksi, että suurin osa ystävistäni on saanut lapsia tässä lähivuosina. Käytiin kahvilla, pikku reissuilla lähikunnissa, suunniteltiin yhden ystävän kihlajaisia. Liityin SOblogeihin ja kävin muutamassa tapaamisessa heidän kanssaan ja tutustuin muihin sobloggaajiin. Nautin valoisista yölenkeistä peltoteillä ja auringonpaisteesta yövuoroista päästessä sekä myös sateisista vapaapäivistä kun sai käpertyä sohvalle hyvän kirjan kanssa. Pidettiin sukujuhlat meillä paviljongissa ja seurailtiin isän puolelta nuorimmaisen serkkuni vauvamasun kasvamista ja naurettiin myöhälle iltaan. 

Keräsin avustuksia kulkukoirille Takis Shelteriin Kreetalle elokuussa tulevaa matkaamme varten. Agios Nikolaos ei vetänyt vertoja Rodokselle, mutta uudet maisemat ja Kreikan tunnelma tekivät viikon matkasta mukavan kokemuksen. Takisin tarhalla surkuteltiin hylättyjä ja kaltoinkohdeltuja koiria ja Spinalongan saarella muisteltiin tv:stä tullutta Saari-sarjaa. Syötiin hyvin ja kelluttiin meressä. Ystäväni lähettelivät tai toivat yllätyslahjoja pitkin vuotta ja vietettiin hauskoja ja myös surullisia hetkiä yhdessä paviljongissa ja milloin kenenkin sohvalla istuskellen. Olen niin kiitollinen heistä kaikista, jokainen on ainutlaatuinen. 



Syksyn tullen itse tekeminen kiinnosti taas enemmän ja mm. betonityöt veivät mukanaan. Juhlittiin ystäviemme kihlajaisia ja toisten ystäviemme häitä. Tutustuin Sobloggaaja Tiinan kanssa paremmin ja perustimme Kotopirkot parin illan jutusteluiden perusteella. Valvoimme yömyöhälle suunnitellessamme Kotopirkkoasioita ja miettiessämme syksyn kulkua ja askarteluja. Treffailimme välillä ja askartelimme yhdessä mitä milloinkin. Haaveilimme tulevaisuudesta ja lentelimme korkealla jutellessamme päivittäin. Huomasimme miten hyvin ajatuksemme menevät yksiin ja mä ainakin nautin kovasti Tiinan inspiroivasta seurasta :)




Talvea odoteltiin ja pimeät ilmat saivat tuomaan tunnelmavalot sisälle jo hyvissä ajoin. Kävin elämäni ensimmäisissä Halloweenjuhlissa ihanan Marikan luona. Vierailimme äitin kanssa Lappeenrannassa veljeni ja hänen avovaimonsa uudessa talossa. Lähdimme T:n kanssa kahdestaan Lontooseen ihmettelemään joulunalusaikaa ja nauttimaan rakkauslomasta. Äiti siivosi sillä aikaa koko talon ja hoiti eläimiä. Lontoosta jäi ihania muistoja, joilla pärjää pitkälle. Serkkuni sai ihanan pienen tyttövauvan ja kävimme sitä pientä ihmettä katsomassa. Joulua odotellessa askartelin kaikenlaista ja elämä pyöri paljon myös blogin ympärillä. Mietin, mihin suuntaan haluan blogia viedä ja pidänkö sen pinnallisena, kevyenä ja mukavana pakopaikkana, vai kerronko syvällisemmin elämästäni ja itsestäni. Päädyin muuttamaan blogin kokonaan uuteen osoitteeseen ja ainakin toistaiseksi jatkamaan samalla kepeällä linjalla kuin aiemminkin. 

Vuodesta jäi päällimmäisenä mieleen monet ulkomaanmatkat, ystävien kanssa vietetyt hetket ja tietysti uusi ihana ystäväni Tiina ja Kotopirkot <3 Ilman SOblogeja emme olisi tutustuneet (ainakaan juuri nyt) eikä olisi Kotopirkkojakaan. Veikeä ajatella, kuinka yksi pieni päätös vaikuttaa tulevaisuudessa moneen asiaan minkä tulosta ei ole päätöksen hetkellä vielä mitään aavistusta. Hyvä niin, en haluaisikaan tietää missä pisteessä olen vaikkapa vuoden päästä. Toivottavasti vuonna 2016 kasvan ihmisenä, opin pyytämään ja antamaan anteeksi ja elämään hetkessä. Koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Pieniä toiveita lähetän mielessäni lentoon koskien ensi vuotta, toivottavasti edes osa niistä toteutuu. 

Säilyttäköön tämä vuosi sen mitä rakastat. 
Tuokoon uusi sen mitä kaipaat. 
Vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat. 
Onnellista Uutta Vuotta juuri sinulle siellä ruudun takana

Muistakaahan käydä Kotohippusten Facebook-sivulla osallistumassa arvontaan!

4 kommenttia

Siskonpaneelisoppaa kirjoitti...

Oi miten ihania sanoja <3. Kiitos murunen <3. Katse seuraavaan vuoteen ja inspiroiviin hetkiin!

Miia kirjoitti...

<3

Katja kirjoitti...

Ihanaa uutta vuotta!

Miia kirjoitti...

Kiitos samoin :)